Jokaiselle jotakin!

            Neljä vuodenaikaa ja muistoja lapsuudesta

Olen kuunnellut nyt monena aamuna, sekä myös iltoina tuulta puissa. Tuulet tuo samalla syksyn mieleen, vaikka läpi vuodenhan täällä tuulee. Ulkona tuoksuu aamuisin ja illan hämärtyessä syksyn monisävyiset tuoksut. Joku kuvaili sitä mätänevän maan tuoksuksi.

Neljä vuoden aikaa on rikkaus. Toiset eläisivät mielellään koko ajan kesän lämmössä, toiset taas rakastavat syksyä ja ruskaa, kolmas tykkää talvesta ja nurkissa pakkuvista pakkasista. Ja minä taas rakastan kevättä ja kukkaan puhkeava luontoa. 

Kevät 

Aloitetaan keväästä. Itselle kevät on ollut jo kauan se vuodenaika mistä eniten pidän. Lapsuudessa kevät tiesi myös lähenevää kesälomaa ja muistan miten se keskittyminen aina herpaantui, kun auringon lämpimät säteet kutitti nenää luokkahuoneessa. Muistan myös miten joskus ala-asteella mentiin viimeisinä ja lämpiminä viikkona ulos lukemaan tai piirtämään. Ihania muistoja.

Kevät tarkoittaa näin aikuisiällä sitä, että terassia saa alkaa laittamaan. Viimeistään silloin, kun viimeisillekin lumille saa heittää hyvästit. Kevät tarkoittaa kukkia, hiirenkorvia puissa, pääskysten palaamista ja valoa. 

Kesä

Heinäkuun lapsena kesä on lapsuudessa tarkoittanut syntymäpäiväjuhlia sekä mansikkakakkua. Lapsuudessa se tarkoitti myös sitä, että leikittiin pitkälle iltaa ulkona ja maalaistyttönä juoksin kirjaimellisesti keskelle peltoa ja heittäydyin selälleni katsomaan taivasta. Kesät ovat myös ihania, jos sen on saanut viettää järvenrannassa. Minulle vesi on ollut aina tärkeä elementti ja olen oikeastaan melkein koko lapsuuden asunut järven lähettyvillä. 

Juhannus ei ole juhannus, jos sitä ei vietetä mökillä. Ja se järvi ja puulla lämmitettävä sauna kruunaa kaiken. Ja itikat. Lämpö ja aurinko. Kesä on myös pimeneviä iltoja. Hyvä kirja ja lasillinen viiniä.

Uskon, että kesä on monen suomalaisen suosikki vuodenaika kesälomien ja lämmön takia. Tänä vuonna saatiin nauttia jo keväällä lämmöstä ja aurinkoisista päivistä, sekä todella pitkästä helleputkesta vähin satein.

Syksy

Vuodenajoista toinen mistä pidän kovasti. Lapsuuden ruskaretket Lappiin on ihania muistoja, joita vaalin. Voisin lähteä näin aikuisenakin ruskaa katsomaan Lappiin, vaikka ehkä enää tunne ei ole samanlainen, kun lapsena. Syksyllä voi kääriytyä vilttiin, nauttia kynttilän valosta ja taas kerran hyvästä kirjasta. Syksy tietää yleensä myös sateita. Sateen ropinalla on joku rauhoittava vaikutus. Toki siinä vaiheessa, kun sade jatkuu myös joulukuussa on rauhallisuus kaukana. 

Syksyllä kaivan myös nukkaantuneen lempi neuleen tai villatakin kaappien kätköistä. Lapsuudesta muistan myös alkusyksystä tehdyt marjaretket metsään. Käytiinpä myös ala-asteella poimimassa puolukoita. Nappasin siltä retkeltä myös hiuksiini hirvikärpäsen. 😀

Värejä puissa, kuolevan luonnon tuoksuja, haikeutta ja iloa lehtikasoissa. Syksyssä on monia eri sävyjä. Loppusyksyn kirpeät aamut, joista saatetaan jo aiemminkin päästä nauttimaan.

Talvi

Silloin, kun minä olin nuori, niin talvet oli talvia ja lunta ja pakkasta oli kunnolla. Vai aika kuultaa muistot? Ei. Kyllä silloin oikeasti oli lunta ja pakkasta. Lapsuudessa sitä eri tavalla asennoitui talveen. Nykyään täällä etelässä talvet ovat alkaneet vasta tammikuussa. Sitten sitä lunta ja pakkasta on saattanut ollakin. 

Hiihtäminen on kamalinta mitä tiedän. Ollut aina. Luisteleminen on taas minun juttuni. Tosin luistimien päällä en ole ollut kahdeksaan vuoteen, joten luulenpa, että alku olisi aikamoista haparointia. Pulkkamäessä tuli vietettyä paljon aikaa lapsena. Voi, kun nykyäänkin lapset arvostaisivat ulkona olemista samalla tavalla.

Talvi tietää myös joulua, joka on itselle tärkein juhlapyhä ollut aina. Aikuisena sitä osaa arvostaa, kun joulupöydän ympärille kokoonnutaan ja nautitaan yhdessäolosta ja ruoasta. Joulu on rauhottumisen juhla ja siksipä haluan sen viettää sellaisten ihmisten kanssa jotka myös arvostavat sitä sellaisena.

Lapsena joulu tottakai oli erilaista ja odotti lahjoja, mutta aikuisena arvostan vain sitä, että ollaan yhdessä.

Neljä erilaista vuodenaikaa. On hienoa, että meillä Suomessa voidaan nauttia erilaisista vuodenajoista. Ainahan sitä esimerkiksi paukkupakkasilla alkaa odottamaan lämpeneviä päiviä, niin pitäisi koittaa nauttia jokaisen vuodenajan kauneudesta. Jotkut lähtee ulkomaille karkuun talvea, mutta itse en kuulu niihin. Tehköön muut niin.

Syksy tulee ja se on väistämätöntä. Niin kuin jokaisen vuodenajan kohdalla. Tulevaisuudessa ei tiedä onko täällä enää neljää vuodenaikaa, vaan yksi tai kaksi. Siksipä olisi hyvä, että jokainen meistä nauttisi siitä mitä meillä on. Kevät, kesä, syksy ja talvi. Aurinkoa, sadetta, lämpimiä päiviä, kirpeitä aamuja ja pakkasta sekä lunta.