Päivä kerrallaan, hetki kerrallaan

Elämää ei kannata suunnitella vuosien päähän!

Helmikuu vaihtui maaliskuuhun, ja jo tähän kahteen kuukauteen on mahtunut paljon. Välillä mietin tätä blogin tulevaisuutta ja monta kertaa mielessä ollut myös tästä "luopuminen" ja lopettaminen. Ajatukset ovat tulleet siitä, kun aikaa ei ole aina samalla tavalla ja välillä mietin liikaa mitä muut sanovat. Joku joskus sanoi, että bloggaajat tukevat ja kannustavat tosiaan, mutta kaikkien kohdalla tämä ei pidä paikkaansa. Onneksi kuitenkin ympärillä on niitäkin ihmisiä, jotka antavat uudenlaista energiaa ja tukevat. Ja vastavuoroisesti sitä jaan heille.

Kevättä kotiin, työtä ja blogi täyttää kaksi vuotta!

Olen aina rakastanut kevättä. Linnut löytävät uudelleen ääneensä, aurinko paistaa enemmän ja valon määrä lisääntyy (tosin se paljastaa myös nurkassa nuokkuneet pölypallot). Jossain vaiheessa huomaa, että luontokin alkaa heräilemään ja ravistelee viimeisetkin talven rippeet pois. Kevät tuo toivoa. Sitä varsinkin toivon tällä hetkellä läheiselle, joka on sairastunut.

Sisustuskärpänen iskee myös kunnolla keväisin. Innostuin tilaamaan terassille kalusteisiin uudet pehmusteet. Lunta ja jäätä siellä on vielä pitkälle ensi kuuhun, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! En malta odottaa sitä hetkeä, kun pääsen jynssäämään terassin puhtaaksi kaikesta talven aikana kertyneestä liasta.

Sisätiloissa kevään tuntua tuo leikkokukat ja piristävät värit. Keväisin tekisi mieli myös luopua kaikesta ylimääräisestä tavarasta. Mitä me ihmiset tehdään kaikella tällä tavaralla? Ja nehän vie vaan tilaa!

Omaa aikaa vie myös todella paljon työ. Työmatkoihin menee aivan liikaa aikaa, ja välillä tuntuu että mitä järkeä tässä touhussa on, kun kotona ei enää jaksa tehdä mitään. Paitsi viikonloppuna! Iltavuoroviikkoina varsinkin aika on kortilla. Aamuisin ehdit juomaan kahvin ja illalla käyt suihkussa, syöt ja menet nukkumaan. Siinähän se viikko sitten meneekin. Mutta onneksi on töitä ja päätin jo vuoden alussa, että tähän on tultava muutos. Sitä kohti mennään. Omia unelmia en tosin vieläkään "uskalla" lähteä toteuttamaan ja tyydyn siihen mitä minulla on. Ja onhan minulla paljon! Ehkä en ole tyytyväinen kaikkeen, mutta entä sitten!?

2- vuotias Elämää Väripaletilla 

Sekalaisista kuulumisistani päästäänkin siihen, että blogi täyttää 2 vuotta. Tähän kahteen vuoteen on mahtunut PALJON. Ihmisiä on tullut ja mennyt. Olen tehnyt upeita yhteistöitä monen eri yrityksen kanssa, ja varsinkin suomalaisten pienyritysten kanssa tekemäni yhteistyöt ovat olleet erityisesti mielekkäitä. Yrittäminen ei ole helppoa. Se on tuskaa, kyyneleitä, epätoivoa.. Mutta tuo monelle myös onnistumisen tunteita, iloa ja nautintoa, sekä kauniita hetkiä! Sen takia olen halunnut jakaa postauksissani suomalaisten yritysten tarinoita, ja antaa heille näkyvyyttä eri somekanavissa. Nämä yhteistyöt ovat antaneet ainakin itselleni paljon!

Alussa mainitsinkin, että olen päätynyt monta kertaa ajatukseen, että bloggaaminen saa jäädä. Välillä olen miettinyt liikaa mitä toiset ihmiset ajattelevat, kateelliset ihmiset ovat koittaneet myös horjuttaa minua ja välillä myös tuntuu siltä, että minulla ei ole aikaa tälle kaikelle. Mistä saan lisää tunteja vuorokauteen? Joskus taas iskee se tunne, että en anna periksi näille tunteille ja kirjoitan etenkin itseäni varten, vaikka toivon myös lukijani löytävän jotain tarttumapintaa teksteistäni. Tämä tunne on vienyt minua eteenpäin ja vielä en ole kirjoittanut sitä viimeistä postausta jossa toivotan kaikille hyvää jatkoa, ja katoan somesta. Tuotan ehkä nyt vihamiehilleni tässä kohtaa pettymyksen. Mutta vihatkaa rauhassa.

Olen tarttunut aiheisiin joista ei ole paljon puhuttu.Minä introvertti kirjoitus on edelleen suosituin postaukseni, ja tästä kirjoituksesta olen saanut palautetta paljon! Tämän jälkeen aloin huomaamaan, että moni muukin bloggaaja kirjoitti aiheesta. Introvertteyttä ei aina ymmärretä. Tosin uskon myös, että ekstrovertti voi olla myös samassa tilanteessa. Mutta arvostetaan toisiamme, vaikka oltaisiinkin erilaisia.

Kiitos sinulle lukijani, tukijani, seuraajani, ystäväni, perheenjäsen, työkaveri ja sinä anonyymi. Kiitos, että olet ollut mukana tällä matkalla, joka on välillä ollut kivinen, mutta antoisa. ❤

Arvonta! 

Haluan järjestää teille arvonnan! Arvonnassa olet mukana, kun kommentoit tämän postauksen kommenttikenttään (jos kommentoit anonyymina, niin laita sähköpostiosoitteesi kommenttiin ) tai käy seuraamassa Facebookissa Elämää Väripaletilla sivuani ja laita kommentti arvonta julkaisun alle.

Arvonta päättyy 9.3.2019 kello 20:00. Arvon voittajan viimeistään seuraavana päivänä ja ilmoitan siitä seuraavassa postauksessa, sekä kommentin alle joko täällä tai Elämää Väripaletilla Facebook sivullani. Jos voittaja ei vastaa kahden arkipäivän sisällä, arvon uuden voittajan.

Ja siihen arvontaan. Arvonta pakettiin kuuluu kosmetiikkaa. Pakettiin saattaa eksyä myös jotain muuta. Onnea arvontaan kaikille tasapuolisesti!