Aaveita onko heitä?
Itseäni on kiinnostanut aaveet ja niihin liittyvät asiat pikkutytöstä lähtien. Lieneenkö syynä se, että asuttiin monta vuotta koulun asunto käyttöön olevissa tiloissa. Kouluja oli kaksi, uusi puoli (jossa asuttiin) ja vanhempi koulu, joka oli rakennettu 1907. Kaikenlaisia tarinoita kuuli lapsena siitä, kuinka tätä vanhempaa koulua rakentaessa joku rakennusmies olisi kuollut koulun ullakolle. No yliluonnollisia kokemuksia löytyy sekä lapsuudesta, että myös näin aikuisiältä. Joku voisi sanoa, että lapsen mielikuvitus on vain tehnyt temppunsa ja kuvitellut koko jutun. Minulle kaikki omat kokemukset ovat täyttä totta. Siksipä itseäni kovasti kiinnosti tämä Mauri Karvosen teos Aavetaloja ja ihmiskohtaloita.
Ennakko odotuksena tai oletuksena tästä kirjasta oli ihan toisenlainen, kun mitä se sitten loppujen lopuksi oli, kun pääsin lukemaan kirjaa. Olen lukenut elämäni aikana MONTA kirjaa, jotka liittyvät niin aaveisiin, kuin myös näihin taloihin, joissa on havaittu jotain yliluonnollista. Tottakai oletin, että tämä kirja on samanlainen, kun aiemmat kirjat. Paljon aavetarinoita ja siinä se. Olin täysin väärässä. Tässä kirjassa kerrotaan myös paljon muuta.
Tunnustan,että en ole ollut ikinä mikään suuri historian ystävä. Tässä teoksessa keskitytään todella paljon rakennuksien historiaan ja henkilöhistoriaan. Alkuun mietin, että mitähän tämän kirjan lukemisesta mahtaa tulla. Ensimmäisenä kirjassa esitellään Aleksanterin teatteri ja ennakkoluulot kirja kohtaan katosivat. Olen nimittäin Aavedata ryhmän tutkimuksia seuraillut Youtubessa ja Aleksanterin teatterin tutkimus on ensimmäisiä, joita olen katsonut. Oli mielenkiintoista päästä lukemaan rakennuksen historiasta ja päästä enemmän sisään siihen mitä teatterissa on tapahtunut. Sen kautta tottakai pääsi käsiksi myös aavetarinoihin ja ihmisten kokemuksiin yliluonnollisista tapahtumista.
Kirjassa on paljon kuvia rakennuksista ja ihmisistä, jotka liittyvät rakennusten historiaan. Kuvat oli saatu liitettyä kirjaan niin, että ei jäänyt epäselväksi mitä/ketä kuvat esittävät ja joutunut selailemaan kirjaa edes takaisin, ja etsimään kirjan kuvalle selitystä. Tälläisiin teoksiinkin olen siis törmännyt joskus. Kirjassa kerronta on soljuvaa ja oli helpotus huomata, että vaikka ei olekaan historian ylinystävä (ja ei ole siitä pitänyt koskaan), niin tätä kirjaa lukiessa oikeasti haluat tietää enemmän ja enemmän sekä ihmisistä, että myös näistä "aavetaloista." Ja eihän näitä tarinoita olisi syntynyt ilman sitä historiaa. Luin kirjan sellaisella vauhdilla, että jäin kaipaamaan lisää tarinoita aavetaloista ja ihmiskohtaloista. Jokainen kohde oli ensimmäisellä "tarinan aukeamalla" esitelty pääpiirteittäin ison kuvan kanssa. Näin ollen pääsi nopeasti seuraavaan juttuun mukaan. Aavetarinat olivat oma osionsa ja kirjan sivut näiltä osin olivatkin eriväriset. Mielestäni todella kivasti eritelty.
Kaiken kaikkiaan kirja oli mielestäni yksi parhaimmista tähän aihepiiriin liittyvistä kirjoista. Mauri Karvonen oli onnistunut saaamaan kaiken oleellisen kirjan kansien sisään. Kirja oli alusta loppuun mielenkiintoinen ja sitä ei olisi malttanut laskea käsistä laisinkaan. Tulen itse varmasti vielä palaamaan tähän kirjaan uudestaan ja uudestaan. Odotan innolla tammikuussa 2018 ilmestyvää Aavetaloja ja ihmiskohtaloita osa 2 -kirjaa. Tästä linkistä pääset tutustumaan/ostamaan ensimmäisen osan:
Kuulostaa mielenkiintoiselta.
VastaaPoistaa-p