Siirry pääsisältöön

Elämä on kuin vuoristoradan kyydissä olemista!

Ylämäki, alamäki, ylämäki... 

Varmasti moni tai sanoisin, että kaikki voivat samaistua tähän tunteeseen. Elämä ei ole koskaan tasaista köröttelyä suoralla tiellä. Mutkia ja mäkiä. Jyrkkiä sellaisia sekä alas, että ylös. Kävin eilen eräässä paikassa juttelemassa oppisopimuspaikasta ja tuli riittämättömyyden tunne tämän juttelun jälkeen. Miksikö? Vähättelyä, työttömänä pitäisi suostua tekemään ilmaiseksi töitä ja entistä työkokemusta vähäteltiin jyrkin sanoin. Keittiössä ja ravintola-alalla työskennelleenä koko ikäni en ole kuulema tietoinen miten raskasta puutarha-ala on. Itse näin silmissä ne painavat sokeri-ja jauhosäkit joita on ihan muutaman kerran nostellut edes takas. Ja alahan muutenkin on oikeasti todella raskas myös henkisellä tasolla.

Kun et tiedä mitä teet! 

Tämän keskustelun jälkeen aloin miettimään, että mikä tarkoitus tällä nyt oikein oli, että mollataan työttömiä, työharjoittelijoita ja vielä vähätellään toisen alaa. Haluttiinko tässä rikkoa toisen unelma ja uran vaihtamiseen liittyvät haaveet? En ole pitkään aikaan ollut niin vihainen, kun eilen olin. Tarkoituksenahan tähän paikkaan ei ollut ottaa oppisopimuksella, vaan olisin joutunut pahimmillaan kuusi kuukautta olemaan palkatta tässä firmassa työkokeilijana ja sitten heitetty ulos ja uutta sisään.

Oma unelma olisi saada oppisopimus paikka, jossa saisin oppia työn kautta. Tiedän tämmöisten paikkojen olevan TODELLA kiven alla ja en uskonutkaan olevan helppo tie.

Positiivisuutta olen koittanut pitää yllä, mutta eilisen jälkeen voi sanoa, että siinä kohtaa tuli todellinen alamäki. Silti sitä pitää yrittää olla onnellinen siitä mitä on ja koittaa ottaa opiksi näistä vastoinkäymisistä. 

Nyt tosin olen miettinyt mitä tässä nyt loppujen lopuksi haluan tehdä. Työtä toki, mutta haluaisin kouluttautua uudelle alalle myös. Ja itsellä ei ole tällä hetkellä muuta vaihtoehtoa tälle, kun oppisopimuksen kautta kouluttautuminen. 

Olen myös huomannut itsessäni sen, että olen suorittaja. Ollut aina. Pakonomainen tarve hakea työtä ja en voi tai osaa hengähtää. En ole antanut lupaa itselleni levätä. Työttömänä ei saa levätä. 

Nyt on hetkellisesti pakko pysähtyä ja katsoa taaksepäin ja miettiä sitä mitä haluan tehdä. Ihanaa myös, että tämä blogi ja Instagram on mahdollistanut paljon kaikenlaista tämän vuoden puolella ja pitänyt mielen virkeänä. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Minä introvertti!

Se loistava kuuntelija...
Katsoin viime viikolla kolmannen kerran Avicii True Stories dokkarin. Siinä Tim kertoo miten hän on introvertti. Totesin aiemmin saman kihlatulleni, parhaalle ystävälleni ja pikkusiskolleni. Olen introvertti. Testin mukaan jopa 85 prosenttia introvertti. Tiesin sen kyllä jo ilman tekstiäkin.
Olen saanut kehuja, että olen hyvä kuuntelija. Välillä ihan väsymykseen asti kuuntelen toisten murheita ja unohdan itseni, ja murehdin ne toisten murheet omien lisäksi. Puhelimessa puhuminen ei myöskään ole minun juttuni aina. Kaikki hommat voisi mieluiten hoitaa tekstiviestillä tai sähköpostilla. Edellisessä työssä olin naimisissa puhelimen kanssa ja selvittelin muiden ongelmia ja otin tilauksia vastaan puhelimitse. Olisi ollut muitakin töitä hirveä kasa, mutta siihen puhelimeen oli pakko vastata. Puhun kyllä mielelläni ystävän kanssa puhelimessa tai perheenjäsenen. 
"Sä oot epäsosiaalinen!"  Enhän ole. Mielummin juttelen parin ihmisen kanssa tai kaksistaan, kun…

Välillä tekee mieli luovuttaa...

Ja olen jo luovuttanutkin. Varma työpaikka muuttukin ei varmaksi ja en saanut paikkaa. Tunne oli ja on edelleen musertava. Miksi en kelvannutkaan? Sain soiton, että olikin vahvempi ehdokas, joka sai paikan. Tottakai hyvä, että joku sai työpaikan, mutta tämä käy todella itsetunnon päälle. Olen ollut samalla alalla koko elämäni ja tehnyt monipuolisesti kaikkea tällä alalla. Vastuullisia päällikön tehtäviä myöten. Olenko tehnyt liikaa kaikkea ja olenko vain liian osaava? Vaikuttaako edellinen työpaikka näin paljon? Olenko vain huono? Onko palkkatoiveeni liian kova? Vaikuttaako minun ulkonäkö ja pituus? Se, että olen julkisten varassa ja ajokorttia en aio ajaa työpaikan takia!? Kysymyksiä on paljon.  Olen luovuttaja! Luovutin jo unelma ammatin suhteen ja minusta ei tule floristia. Olen luovuttaja. Kyllä. Sanon sen ääneen. Työttömyys on nujertanut minut. Se on syönyt minut pala palalta. Haluan saada töitä. Kyllä. Olen myös henkilöstövuokrausfirmojen listoilla.
Ehkä en ole siis hyvä. Työkkär…

Mun ulkonäkö ei kuulu sulle!

Kun hiusten leikkaaminen sai tunteet kuohumaan! Jep. Aika hyökkäävä ja ehkä herätteleväkin otsikko. Laitoin viikonloppuna kuvan Instastoryn puolelle siitä miten aion leikkauttaa takaisin lyhyen hiusmallin hiuksiini. En kysynyt neuvoja millaiseksi hiukset pitäisi leikata tai, että miltä ne tulevat seuraajien mielestä näyttämään. Kuva, jossa oli teksti: "Näistä pitkistä näihin lyhyisiin toivottavasti seuraavalla Iisalmen reissulla." Iisalmessa on siis kampaaja jolla olen käynyt ylä-asteikäisestä asti ja kukaan ei tunne minun hiusten tarinaa niin hyvin, kun hän! Paitsi ehkä itse.

Tuo kuvan laittaminen sai kuitenkin Instagramissa postilaatikon räjähtämään. Osaa jopa harmitti miten laitan "hukkaan" pitkät hiukset. Sain myös kommentteja miten näytän lihavalta lyhyessä hiusmallissa. Lisäksi toivottiin, että leikkaan vähän vain hiuksia, leikkaan polkan, pidemmän polkan tai annan vaan hiusten kasvaa. Erään mielestä menetän naisellisuuteni, kun leikkaan lyhyeksi. Anteeksi mi…