Korvaamattomia lapsuusmuistoja
Kipsi ei ollut niitä parhaimpia muistoja!
Ennen nukkumaan menoa on aina yhtä viisasta alkaa miettimään jo mennyttä elämää. Teen niin aina. Lapsuusmuistoja esimerkiksi on hyvä alkaa pyörittelemään mielessä ja miettimään kaikkia vanhoja asioita. Ja kyllä. Mielestäni tässä vaiheessa olen oikeutettu muistelemaan vanhoja, kun omasta lapsuudesta alkaa olla jo sen verran aikaa.
Onneksi olen pienestä kylästä!
Ja aina samikset.
En sanoisi aina, että tämä on mitenkään onnellinen asia, kun naapurit tietävät asiasi paremmin (siis luulevat tietävänsä), kun sinä itse. Pienessä kylässä on kuitenkin enemmän yhteilöllisyyttä ja erilaista henkeä naapureiden välillä, kun kaupungissa. Ainakin itse olen sitä mieltä. En toki kiellä, että kaupungissa ei voisi syntyä sellaista yhteisöllisyyttä mitä pienessä kylässä, mutta se on mielestäni erilaista silti.
Olen kotoisin pieneltä, siis todella pieneltä paikkakunnalta Paisuasta, joka kuuluu Sonkajärveen. Kyllähän nyt Sonkajärven jokainen tietää. 😉 Sonkajärven Sukevalta on esimerkiksi Jussi Vatanen kotoisin ja Sonkajärvellähän kannetaan eukkoja. Ja aina ne virolaiset voitti. Siis minun lapsuudessa. Nykyään taitaa olla suomalaiset parhaimpia eukon kantajia.
Minä ja ehkä paras lelu ikinä. |
Lapsuudessa asuttiin yhdessä vaiheessa lähekkäin ukkini kanssa ja sieltähän ne parhaimmat muistot ovatkin. Siksi olikin kova pala 2016, kun ukkini kuoli. Isovanhemmista läheisin. Niin ja viimeisin. Rautainen ukki. Laitoin eilen Instagramiin kuvan, jossa muistelin miten ukki käveli monta kertaa päivässä kuvan tietä pitkin. Ja me juostiin pikkusiskon kanssa perässä.
Muistan myös monia leikkejä mitä yleensä kahdestaan pikkusiskoni kanssa leikittiin. Ei me kaivattu muita kavereita. Tottakai toistemme "kurkuissa" oltiin kiinni vähän väliä ja nykyisinkin menetän välillä hermot, ja ainahan minä olen oikeassa. 😁Lapsuudessa meillä oli myös kissoja ja siksipä olen edelleenkin todella eläinrakas.
Muistan myös miten ihanaa se tankista suoraan saatu kylmä maito oli kaakaon kanssa. Vielä kerran, kun pääsisi juomaan samanalaista kaakaota. Kesällä reissattiin mökeillä ja syksyllä käytiin katsomassa ruskaa Lapissa. En ole ehkä matkustellut niinkään ulkomailla, mutta Lapin olen kolunnut kauttaaltaan. Tuskin kovin moni paikka on oikeasti jäänyt käymättä. Kesälomilla reissattiin myös siskon luokse Helsinkiin ja käytiin Lintsillä. Olihan se kivaa.
Lapsuudesta olisi niin paljon kaikenlaisia muistoja. Täällä en kaikkea muistele, vaan niiden ihmsiten kanssa on mukava muistella, jotka jakoivat näitä muistoja.
Maalaistyttö tulen olemaan aina ja en koe itseäni muutenkaan kovin kaupunkilaiseksi. Keskellä kaupungin hälinää en ikinä haluaisi asua ja en voisi asua. Rauha on itselle tärkeä ja arvostan sitä. Ja mielestäni kotipaikkakunnalla pitää käydä aina välillä.
Ja se arvonnan voittaja...
Mieheni sai toimia onnettarena ja vetäisi lappujen seasta Lellu nimimerkillä (Elina L) olevan osallistujan arvonnan voittajaksi, Onnea Elinalle ja kiitos jokaiselle arvontaan osallistujalle. Arvontoja varmasti tulee lisää täällä ja myöskin Instagramissa, joka toimii itsellä myös aktiivisena kanavana päivittäin.
Kommentit
Lähetä kommentti