Ikä on vain numero?
Huominen syntymäpäivä laittoi miettimään oman elämän kokonaisuutta. Mitä kaikkea on kokenut, mitä on vielä kokematta, mitä ei halua kokea jne. Tuntuu välillä, että on liian vanha, vaikka toki näin ei ole. Ehkä. Ikähän on vain numero. Niin ne muut ainakin sanoo. Olen kriiseillyt ikäni kanssa jo monta vuotta.
Olen myös aina tiennyt, että en halua elää "vanhaksi." Ja muut kauhistelee ja varmasti joku teistäkin kauhistelee, että "miten toi voi nyt noin sanoa." Voin minä. Minunhan tämä elämä on. Pelottaa ajatuskin, että joutuisin johonkin hoitolaitokseen sängyn vangiksi. Aivot pelaisi, mutta kroppa ei. Oman hoitotahdonkin muutama vuosi sitten kirjasin oma kanta palveluun. Itsehän omasta elämästäni päätän, vaikka tuntuu silti, että ei täällä saa siitäkään päättää.
Paljon kokematta, paljon näkemättä, paljon tekemättä, paljon haaveita ja unelmia.
Mutta myös paljon juttuja joita on jo ehtinyt kokea. Reppu täynnä kokemuksia, mutta toisaalta se on myös puoliksi tyhjä.
Haluaisin silti kerran elämässäni päästä lentokoneeseen ja maahan (tai maihin) johon olen vuosia haaveillut pääseväni. Islanti, Italia, Sveitsi... Haluaisin myös unelmien ammatin ja työpaikan. Haluaisin saada pelastettua kaikki löytöeläimet. Viimeinen on ehkä mahdoton tehtävä ja muiden eteen olisi vain tehtävä töitä. Olen myös sellainen, joka palaa aina vanhaan, tuttuun ja turvalliseen. Näin on nähtävästi myös käymässä työn haussa, koska en nyt toteuta omia unelmia. Ehkä sitten seuraavassa elämässä?
Haluaisin silti kerran elämässäni päästä lentokoneeseen ja maahan (tai maihin) johon olen vuosia haaveillut pääseväni. Islanti, Italia, Sveitsi... Haluaisin myös unelmien ammatin ja työpaikan. Haluaisin saada pelastettua kaikki löytöeläimet. Viimeinen on ehkä mahdoton tehtävä ja muiden eteen olisi vain tehtävä töitä. Olen myös sellainen, joka palaa aina vanhaan, tuttuun ja turvalliseen. Näin on nähtävästi myös käymässä työn haussa, koska en nyt toteuta omia unelmia. Ehkä sitten seuraavassa elämässä?
Jokainen meistä tekee oman elämänsä. Ei kukaan muu, eikä kukaan voi myöskään sanella sitä miten tulisi elää. Toinen ei voi päättää sitä mitä työtä teet, haluatko tehdä lapsia, mennä naimisiin. Ainakaan Suomessa.
Olen onnellinen monista asioista mitä olen tehnyt ja toisaalta myös niistä asioista mitä olen jättänyt tekemättä. Samoja virheitä tosin on tullut toistettua montakin kertaa. Näistä yksi on samaan firmaan meneminen. Sitä on vaan helppo palata siihen vanhaan, kuten aiemmin totesin. Välillä toivoisi, että olisipa valinnut toisin, mutta olisinko tässä jos olisin valinnut toisin? Ehkä, ehkä en. Mitä sitä jossittelemaan ja miettimään. Elämähän on tässä ja nyt.
Huomenna ajattelin kuitenkin juhlistaa ikääntymistä lasillisella kuplivaa. Siinä on minun hurjat juhlani!
Kommentit
Lähetä kommentti