Ja menetetetyt yöunet...
Olen niitä ihmisiä, jotka alkavat elämää miettimään juuri silloin, kun pitäisi nukkua. Eilen illalla satoi vettä ja jäin kuuntelemaan sateen ropinaa. Sillä on yleensä rauhoittava vaikutus, mutta tällä kertaa kuitenkin aloin miettimään kaikkea tähdellistä ja vähemmän tähdellistä.
Yleensä ne ajatukset ovat kauhukuvia. Nytkin mietin, että en varmasti tule koskaan samaan töitä. Sitten aloin miettimään miten en voisi maksaa laskuja. Lopulta vein ajatuksen niinkin pitkälle, että soitan tuolla kadulla jotain nokkahuilua ja ansaitsen pennoseni niin. Olenkohan kuunnellut äänikirjana liikaa Katukatti Bobia? Tiedän, että ei minun tarvitse varmaan kadulle mennä, mutta kaikista pahinta työttömälle on tämä epävarmuus kaikesta. Kun et tiedä mitä ja milloin tapahtuu.
Onneksi myös positiivisia ajatuksia!
Jossain vaiheessa aloin miettimään miten onnellinen olen siitä, että 2014 syyskuussa hyppäsin PartyLiten mukaan. Vaikka tämä on ollut harrastus ja asiakkaita on tullut ja mennyt, niin silti meidän Aurinkolinja on mahtava. Eilen selailin uutta syksy/joulukuvastoa ja tunsin miten ilo oikein kupli sisällä, koska tuotteet ovat aivan ihania! Pitkästä aikaa olin taas innostunut. Tämän takia olen mukana tässä, sanoin itselleni hiljaa. Tuotteet ovat sellaisia mitkä tuovat pitkään iloa ja meidän linjanjohtaja on paras.
Nyt, kun yöunet oli menetetty mietin myös jo joulua. Kyllä. Elokuussa. Minähän alan valmistautua siihen jo hyvissä ajoin! Vuosi kun vaihtuu, aletaan ostamaan joululahjoja. Introvertin painajainen on kaupat joulun alla. Siellä on maanpäällinen helvetti.
Työttömän kauhukuvat
Ajatukset hyppivät kauhukuvista ja epätoivosta aina niihin asioihin mistä olen innoissani nyt. Itsellä on usein päiviä, että tekisi mieli heittää pyyhe kehään ja sanoa, että tämä oli tässä nyt. Olisi hirveää olla monta vuotta työttömänä. Ei kai sellaista elämää kukaan halua elää? Miten voi olla tekemättä mitään?
Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että pidän kuitenkin itseni aktiivisena ja olen luonut arkisia rutiineja näin työttömänäkin. Rutiinien menettäminen on ollut myös yksi pahimpia juttuja. Aamuihmisenä varsinkin. Olen silloin parhaimmillani ja tehokkain. Siksi aamu-ja päivätyö ovat minun juttuni. Elämä olisi vielä mustempaa, jos minulla ei olisi mitään elämässä josta nautin.
Vaikka yöunet menetinkin ja olen koko aamun ollut zombi (ja toivottanut näin tiistaina Instagramissa seuraajilleni ihanaa keskiviikkoa), niin myös tärkeitä oivalluksia tein yö mietteissäni. Minulla ei kuitenkaan kaikki ole elämässäni huonosti.
Kommentit
Lähetä kommentti