Siirry pääsisältöön

Onko asiakaspalveluala introvertille liikaa?

Panikoiminen ja kiire saa minut turhautuneeksi!

Vihaan turhaa panikoimista ja sitä, että luodaan kiiren tunne, vaikka sellaista ei olisi. Olen törmännyt elämäni aikana moneen tämänkaltaiseen ihmiseen, jotka luovat kiirettä ja myös paniikkia ympärille. Oikeasti sellaiset ihmiset eivät ole tehokkaita edes, vaan tekevät muka kaikkea saamatta mitään valmiiksi. Kiireen tunne saattaa myös tarttua työkavereihin ja kohta on kiire kaikilla. Introvertit painjainen.

Asiakaspalveluala ei ehkä ole paras vaihtoehto hiljaisuudesta ja rauhasta nauttivalle!

Mutta onneksi on viikonloput. En voisi kuvitella, että olisin viikonloppuna menossa jossain missä on hälinää ja melua ympärillä. Baarit on ehdoton ei nykyään minulle. 

Asiakaspalvelualalla olen ollut siitä asti, kun valmistuin. Siinä on oma hohtonsa ja olen siinä hyvä, sanoisin jopa että se on minun vahvuuteni! Silti se on väsyttävää ja raskasta useinkin. Siihen päälle vielä työkaverit. Välillä on helppo vetäytyä omaan kuoreen ja seurata muiden jutustelua ruokatauolla. Se tekee muiden silmissä minusta varmasti hiljaisen. Mietin perjantaina, kun minulta kysyttiin viikonloppu suunnitelmia, että pitääkö nuo minua tylsänä, kun sanoin, että olen kotona ja siivoan, ehkä otan lasillisen viiniä. En ole se villi ja "nuori", joka juo ja menee baareissa. Seuraava kysymys olikin, että ai en aio pämpätä. Juu en.

Vaikka asiakaspalvelualalla oleminen on introvertille liikaa välillä, niin en tiedä osaisinko tehdä muuta. Viikonloppuna koitan nauttia hiljaisuudesta, kirjoista ja rauhasta. Siitä saan voimaa taas uuteen viikkoon! 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogi yhteistyöt+arvonta!

Uhka vai mahdollisuus? Sisältää arvonnan, joka ei liity yhteistyöhön laisinkaan...  Yli vuosi sitten, kun blogin perustin, niin pieneen mieleenikään ei olisi tullut, että minulle voisi aueta mahdollisuus yhteistyö juttuihin. Nyt olen kuitenkin päässyt tämän kuluneen vuoden puolella toteuttamaan eri firmojen kanssa näitä ja olen ollut todella innoissani näistä. Mutta näillä on myös kääntöpuolensa. Sain ensimmäisen "sä olet feikki- viestin" vähän aikaa sitten Instagramissa, josssa joku anonyymi ilman omaa kuvaansa lähetti directiin viestin siitä kuinka feikki olen ja kirjoitan blogiani näiden toivossa ja olen Instagramissakin vain näiden takia. Selvä juttu. Itse kirjoittaja ei kuitenkaan uskaltanut omalla kuvalla kirjoittaa ja epäilen kovasti, että minulle ei kissanpentu kirjoittele, joka oli profiiliin laitettu kuvaksi.  Muistaakseni kirjoitin erääseen postaukseeni täällä, että en kirjoita blogiani yhteistyön toivossa. Jos niin tekisin, niin ei olisi esimerksiksi synt...

Goodiebox helmikuu 2020

Luokattoman huono boksi ja näin heitetään hyvästi Goodieboxin tasolle! Minä tiesin. Pelkäsin ja tiesin. Sen jälkeen, kun Goodieboxin ja Betteboksin yhdistymisestä alettiin kohisemaan eri ryhmissä ja Instagramissa, niin tiesin miten tässä käy. Boksin taso tulee tippumaan. Ja tämän kuun boksi sen todisti. Boksin sisältö oli kaavittu jostain Betteboksin varaston jämistä, sillä boksissa oli KOLME jo Betteboksin ajoilta tutuksi tulleita tuotteita. Kolme samaa tuotetta sain aikoinaan Betteboksista. Olin boksin avatessani vihainen. Se kuvasti oikeasti sitä tunnetta mitä tunsin, kun avasin boksin. Vihainen, pettynyt ja petetty. Goodieboxin taso on ollut hyvä, jopa erinomainen aina tähän boksiin asti. Tuntemattomia brändejä ja tuotteita mitä en ole aiemmin päässyt testaamaan. Nyt marketti tavaraa mitä saat melkeinpä lähikaupasta ostettua. Betteboksin tasoa. Joka oli kuukaudesta toiseen todella ala-arvoinen boksin hintaan nähden ja lupauksiin nähden. En löydä enää edes sanoja tähän boksiin ...

Päivä kerrallaan, hetki kerrallaan

Elämää ei kannata suunnitella vuosien päähän! Helmikuu vaihtui maaliskuuhun, ja jo tähän kahteen kuukauteen on mahtunut paljon. Välillä mietin tätä blogin tulevaisuutta ja monta kertaa mielessä ollut myös tästä "luopuminen" ja lopettaminen. Ajatukset ovat tulleet siitä, kun aikaa ei ole aina samalla tavalla ja välillä mietin liikaa mitä muut sanovat. Joku joskus sanoi, että bloggaajat tukevat ja kannustavat tosiaan, mutta kaikkien kohdalla tämä ei pidä paikkaansa. Onneksi kuitenkin ympärillä on niitäkin ihmisiä, jotka antavat uudenlaista energiaa ja tukevat. Ja vastavuoroisesti sitä jaan heille. Kevättä kotiin, työtä ja blogi täyttää kaksi vuotta! Olen aina rakastanut kevättä. Linnut löytävät uudelleen ääneensä, aurinko paistaa enemmän ja valon määrä lisääntyy (tosin se paljastaa myös nurkassa nuokkuneet pölypallot). Jossain vaiheessa huomaa, että luontokin alkaa heräilemään ja ravistelee viimeisetkin talven rippeet pois. Kevät tuo toivoa. Sitä varsinkin toivon t...