Vaikuttaako menneisyys edelleen minuun?
On sanomattakin selvää, että henkinen väkivalta entisellä työpaikalla on jättänyt minuun varmasti ikuisesti arvet. Niitä ei näy päällisin puolin, mutta ne tulevat pintaan aina aika ajoin. Olen monta kertaa selittänyt itselleni, että tämä on erilainen työpaikka. Minulle on jopa sanottu, että ei tarvitse pelätä, että täällä saat samanlaista kohtelua. Miksi sitten pelkään?
Vain työpaikkakiusatuksi joutunut ymmärtää minua!
Olen jutellut monien kanssa tästä aiheesta. Syvällisimmät keskustelut olen käynyt kuitenkin sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat kokeneet itse kiusatuksi joutumisen aikuisiällä työpaikalla.
Itsellä tämä vaikuttaa edelleen ja olen varovainen ihmisten kanssa. Vältän kaikkia konflikteja ja jättäydyn keskusteluista. Vetäydyn kuoreen. Olenhan rapu. Lisäksi uudessa työpaikassa minusta on tullut toisaalta myös avoimempi. Miten tämä on mahdollista, koska sanoin juuri äsken vetäytyväni kuoreen?
Kun olen avoimesti kertonut suurimmalle osalle uusista työkavereista ja myös esimiehelle mitä koin edellisessä työpaikassa, on tästä saanut itselleen myös voimavaran. Ensin mietin, että luokitellaanko minut jollain tavoin ja minua kohdellaan eri tavalla, kun muita. Varovaisesti ja pelätään antaa kritiikkiä tai palautetta. Onneksi näin ei käynyt ja toisaalta mitään palautetta niinsanotusti negatiivisessa mielessä ole annettu, koska opin nopeasti uudet asiat ja opin myöskin virheistäni. Tottakai menneisyys vaikuttaa uudessa työpaikassa, jos on ollut henkisesti ja myös terveydellisesti rikki entisen työpaikan ja ihmisten takia. Säikähdin jopa sitä, kun kuulin vuoropäällikön työpuhelimen soittoäänen olevan sama, kun entisellä esimiehellä. Näin pieni asiakin voi saada mielessä pyörimään kaikenlaista entisestä työpaikasta. Soittoääni.
Haluaisin olla ehjä, mutta olen sitä mieltä että tämä "parantuminen" voi kestää kauan. En tiedä meneekö siinä vielä kuukausia vai vuosia. Olenko "rikkinäinen" aina. Sen minä kuitenkin tiedän, että vaikka en ole vielä ehjä, niin vain puhuminen, kirjoittaminen ja työn tekeminen auttaa minua parhaiten. Minua ei edelleenkään hävetä tai en koe heikoksi itseäni, vaikka olen kiusatuksi joutunut. Olen rikkinäinen, mutta silti vahvempi ja rohkeampi.
Ikävää, että nuo entisen työpaikan haamut tulevat kummittelemaan myös nykyiseen työhösi. Oletko koskaan ajatellut, että "rikkinäisyyden" voisi ehkä paikata juttelemalla siitä asiantuntijan kanssa? Kriisiä/traumaa on hyvä purkaa ammattiauttajan kanssa ymmärtääkseen tilanne ja päästäkseen siitä eteenpäin. Muuten saattaa jäädä yksin ajastustensa kanssa ja mennä ihan umpisolmuun.
VastaaPoistaItselläni on pelkkää positiivista sanottavaa terapeutista, jonka kanssa purin isäni sairauskohtauksen aiheuttamaa voimattomuudentunnetta ja ahdistusta. Jo pelkkä puhuminen terapeutille on ahdistusta helpottavaa ja terapeutti osaa myös jännästi kysyä ja kyseenalaistaa. Suosittelen lämmöllä vaikka paria kertaa niin saat asian pois mielestäni ja eheytyminen voi alkaa. Ja mikä tärkeintä pystyt tekemään uutta työtä ilman tätä painolastia.
Minäkin olen muun rapu :)
En koe tarvitsevani terapeuttia, kun aika on se mikä voi tässä asiassa viedä itseä eteenpäin. Itselle parhainta "lääkettä" on työ, kirjoittaminen ja se, että on saanut keskustella asioista sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat myös kokeneet samaa. Ja en koe muutenkaan, että minulla olisi aikaa työmatkojen takia käydä terapeutilla, kun aikaa on muutenkin töiden jälkeen rajallisesti.
PoistaEheytyminen alkaa itsellä siitä, että tajuaa itse sen, että jokaisessa työpaikassa ei ole semmoista mitä tuossa entisessä firmassa oli. :) Sama oli myös parisuhteen kanssa. Olin parisuhteessa yli kolme vuotta narsistin kanssa. Aika teki siinäkin tehtävänsä ja se, että uudessa parisuhteessa tiesi toinen mitä oli kokenut. Ja miten rikkinäinen sitä olikaan.
Terapeutti voi varmasti auttaa monessakin elämän kipeässä tilanteessa, mutta itsellä se ei ole ollut ajankohtainen ajatus, kun on ollut niin laaja tukiverkko ja töissä tiedetään tilanne missä on ollut. :) Ihana kuulla, että olet saanut positiivisen kokemuksen ja on ollut sinun tilanteessasi apua. Yksin ei missään nimessä saa jäädä ja jos kokee yhtään omaksi jutuksi tai haluaa puhua ns. ulkopuoliselle ihmiselle. :) Kiitos kommentistasi. <3