90-luku ja lapsuus...
Sain eilen vihdoin hyllyyni Ysärikirjan ja luinkin sen heti kannesta kanteen. Olen juuri ja juuri syntynyt 1990-luvulla. Sanon aina olevani 25. Totuushan taitaa olla hieman toinen. Olen kriiseillyt ikäni siitä asti, kun tulin täysi-ikäiseksi. Olin mielestäni ikäloppu. No mielummin olen aina 25,kun 18.
Nostalginen matka 90-luvulle!
Kirja sai muistelemaan omaa lapsuutta ja sitä mitä kaikkea omassa lapsuudessa on ehkä eri tavalla, kun nykyajan lapsilla. Meillä ei ollut esimerkiksi tietokonetta tai hienoja pelikoneita. En koe jääneeni mistään paitsi. Oltiin ulkona ja äiti sai melkein repiä meidät pikkusiskoni kanssa sisälle ulkoleikeistä. Nykyään taidetaan lapset ajaa sinne ulos leikkimään koneiden ääreltä. Tosin ei ehkä joka kodissa. Meillä pelattiin lautapelejä, luettiin kirjoja ja leikittiin ulkona tai sisällä. Tai sitten katsottiin lastenohjelmia välillä telkkarista.
Vuonna 1997 aloitin ala-asteen. Muistelin tuossa yksi päivä miten luulin ennen koulun alkamista, että joudun olemaan yönkin siellä koulussa ja nukkumaan siellä. Aivan hirveää. En tykännyt yhtään siitä, että piti mennä kouluun. Eskaria en käynyt tai ollut päiväkodissa. En koe tässäkään asiassa, että olisin jäänyt jostain paitsi. Olisin varmasti silti ollut se ujo ja hiljainen lapsi.
Olen aiemmin kertonut, että olen pienessä kyläkoulussa käynyt ala-asteen. 2003 muutettiin Iisalmeen, jossa kävin ylä-asteen. Olin hetken Sonkajärven kylällä ylä-asteella, mutta muistoja siltä ajalta on vähän. Miten hienoa se oli viikonloppuisin lähteä pieneltä kylältä kaupunkiin ostoksille. Eli Sonkajärveltä Iisalmeen. Tai tässä tapauksessa Paisuasta Iisalmen keskustaan.
Muotia, muotia!
Tämä kuva on ehkä kauhein kuva minusta! Ruma ankanpoikanen.
90-luvun muoti jäi itselle mieleen farkkujen leveistä lahkeista, pitkistä piposta, poikien NHL-repuista, verkkareista ja paksupohjaisista kengistä. Varsinkin nuo viimeiseksi mainitut oli lyhyelle tytölle oikea unelmien täyttymys, kun niillä sai lisää pituutta. Toisaalta myös en jaksanut nostella jalkojani, vaan aina kuului kauhea laahaus ääni, kun kengät eivät olleet mistään kevyestä päästä. Kengät näytti ihan hevosen kavioilta. Vaatteet ostettiin Anttilasta tai tilattiin Elloksen kuvastosta. Tai sitten ostettiin jostain kauppareissulta marketista. Ja aina meillä oli siskon kanssa samanlaiset mekot tai paidat. Kiitos äiti. Äiti jatkoi perinnettä. Sama juttu on ollut kuulema isosiskojenkin pukeutumisen kanssa. Aina samanlaiset vaatteet. Tekstiilikaksoset!
90-luku on jäänyt varmasti suurimmalle osalle ihmisistä mieleen lamasta, Neuvostoliiton hajoamisesta, Estonian uppoamisesta ja Dianan kuolemasta. 90-luku ei ehkä ole kaikkien suosikki vuosikymmen,mutta itselle se on. Elinhän silloin lapsuuden. Lisäksi itse rakastan 90-luvun musiikkia edelleen!
Suosittelen tuota kirjaa kaikille, jotka ovat eläneet lapsuuden tai nuoruuden 90-luvulla ja haluaa muistella sitä. Paljon myös tuli sellaista uutta tietoa tuosta kirjasta. Nostalgiaa! Voiko näin sanoa 2018 vuonna,kun eihän 90-luvusta ole vielä niin kauaa!?
Elitkö sinä lapsuutta tai nuoruutta tuolloin? Jäikö sinulla mieleen mitään tiettyä tuolta vuosikymmeneltä?
Kommentit
Lähetä kommentti