Siirry pääsisältöön

Liikunta ei voisi vähempää kiinnostaa!

Pakkopullaa ja koululiikunta painajaisia

En ole koskaan nauttinut liikkumisesta. Ehkä syynä on kouluajan kamalat liikuntatunnit. Hiihtämistä vihasin. Joukkuelajeja vihasin. Uiminen se vasta kamalaa olikin. Onneksi ylä-asteella ei tarvinnut kertaakaan mennä uimaan. Näin aikuisiälläkin edelleenkin koen liikunnan pakkopullana. 

Olenko siis rapakunnossa? 

Vaikka en nauti liikunnasta, niin hyötyliikuntaa tulee töissä ihan omiksi tarpeiksi. Kävelin töissä eilen 12,5 kilometriä. Nostelen painavia asioita myös töissä, joten ilmainen punttisalitreeni tulee siinä samalla. Ei voi siis sanoa, että olisin rapakunnossa. 

Luin eilen jostain, että jos tekee fyysistä työtä, niin pitäisi vapailla ottaa niinsanotusti löysin rantein. Näyttöpääte työtä tekevien taas pitäisi käydä kävelyllä ja liikkua. Toisaalta tämä pitäneen paikkaansa. Itse en suo ajatustakaan viikonloppuisin sille, että liikkuisin. Mielummin käperryn viltin kanssa lukunurkkaani. 

Lääkäri totesi joskus minulle, että tekisi hyvää mennä vesijumppaan selän ja polvien kannalta. Niin minullahan on molemmat polvet "valuvikaiset" olleet syntymästä asti. Alaselässä taas on mutka eli skolioosi. Paineen tunne ja kipu ovat arkipäivää, mutta olen löytänyt helpotusta joogasta. Vesijumppaan en todellakaan mene. Koen uimahallit ahdistavana paikkana. En pidä siitä, että pitäisi olla vähissä vaatteissa tuntemattomien seurassa. Mielummin uin kesällä järvessä ilman yleisöä. 

Salilla käyminen ei ole myöskään minun juttuni. Tai ehkä voisin käydä sellaisessa paikassa missä ei ole muita. En vaan nauti siitä, että liikkuisin muiden silmien edessä. Ehkä olen vaikea ihminen.

Onko sinulle jäänyt liikuntaa kohtaan "pakkopulla" olo tai etkö nauti liikunnasta? Oletko päässyt tästä jotenkin yli ja nautit nyt liikunnasta ja sen ilosta?

Kommentit

  1. Unknown30. lokakuuta 2018 klo 20.14

    Voin samaistua tuossa koululiikunnassa. Lisäksi opettaja sanoi että minulla on asennevamma. Ehkä olikin mutta ei sen toteaminen ainakaan auttanut.
    Koen myös että kuntosalilla ei ole kiva kun on muita, varsinkin jotain himotreenaajia. En itsekkään pidä uimahalleista.
    Itse kävelen joka päivä 6km koirien kanssa ja 3 km yhteensä vielä töihin. Tietenkin myös töissä liikun.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogi yhteistyöt+arvonta!

Uhka vai mahdollisuus? Sisältää arvonnan, joka ei liity yhteistyöhön laisinkaan...  Yli vuosi sitten, kun blogin perustin, niin pieneen mieleenikään ei olisi tullut, että minulle voisi aueta mahdollisuus yhteistyö juttuihin. Nyt olen kuitenkin päässyt tämän kuluneen vuoden puolella toteuttamaan eri firmojen kanssa näitä ja olen ollut todella innoissani näistä. Mutta näillä on myös kääntöpuolensa. Sain ensimmäisen "sä olet feikki- viestin" vähän aikaa sitten Instagramissa, josssa joku anonyymi ilman omaa kuvaansa lähetti directiin viestin siitä kuinka feikki olen ja kirjoitan blogiani näiden toivossa ja olen Instagramissakin vain näiden takia. Selvä juttu. Itse kirjoittaja ei kuitenkaan uskaltanut omalla kuvalla kirjoittaa ja epäilen kovasti, että minulle ei kissanpentu kirjoittele, joka oli profiiliin laitettu kuvaksi.  Muistaakseni kirjoitin erääseen postaukseeni täällä, että en kirjoita blogiani yhteistyön toivossa. Jos niin tekisin, niin ei olisi esimerksiksi synt...
28 kommenttia
Lue lisää

Goodiebox helmikuu 2020

Luokattoman huono boksi ja näin heitetään hyvästi Goodieboxin tasolle! Minä tiesin. Pelkäsin ja tiesin. Sen jälkeen, kun Goodieboxin ja Betteboksin yhdistymisestä alettiin kohisemaan eri ryhmissä ja Instagramissa, niin tiesin miten tässä käy. Boksin taso tulee tippumaan. Ja tämän kuun boksi sen todisti. Boksin sisältö oli kaavittu jostain Betteboksin varaston jämistä, sillä boksissa oli KOLME jo Betteboksin ajoilta tutuksi tulleita tuotteita. Kolme samaa tuotetta sain aikoinaan Betteboksista. Olin boksin avatessani vihainen. Se kuvasti oikeasti sitä tunnetta mitä tunsin, kun avasin boksin. Vihainen, pettynyt ja petetty. Goodieboxin taso on ollut hyvä, jopa erinomainen aina tähän boksiin asti. Tuntemattomia brändejä ja tuotteita mitä en ole aiemmin päässyt testaamaan. Nyt marketti tavaraa mitä saat melkeinpä lähikaupasta ostettua. Betteboksin tasoa. Joka oli kuukaudesta toiseen todella ala-arvoinen boksin hintaan nähden ja lupauksiin nähden. En löydä enää edes sanoja tähän boksiin ...
22 kommenttia
Lue lisää

Päivä kerrallaan, hetki kerrallaan

Elämää ei kannata suunnitella vuosien päähän! Helmikuu vaihtui maaliskuuhun, ja jo tähän kahteen kuukauteen on mahtunut paljon. Välillä mietin tätä blogin tulevaisuutta ja monta kertaa mielessä ollut myös tästä "luopuminen" ja lopettaminen. Ajatukset ovat tulleet siitä, kun aikaa ei ole aina samalla tavalla ja välillä mietin liikaa mitä muut sanovat. Joku joskus sanoi, että bloggaajat tukevat ja kannustavat tosiaan, mutta kaikkien kohdalla tämä ei pidä paikkaansa. Onneksi kuitenkin ympärillä on niitäkin ihmisiä, jotka antavat uudenlaista energiaa ja tukevat. Ja vastavuoroisesti sitä jaan heille. Kevättä kotiin, työtä ja blogi täyttää kaksi vuotta! Olen aina rakastanut kevättä. Linnut löytävät uudelleen ääneensä, aurinko paistaa enemmän ja valon määrä lisääntyy (tosin se paljastaa myös nurkassa nuokkuneet pölypallot). Jossain vaiheessa huomaa, että luontokin alkaa heräilemään ja ravistelee viimeisetkin talven rippeet pois. Kevät tuo toivoa. Sitä varsinkin toivon t...
19 kommenttia
Lue lisää