Täydellisyyden tavoittelija...
Istun meidän toinen kissa sylissäni lukunurkkauksessa ja selaan samalla uusinta Kotivinkkiä. Tulee onnellinen olo tästä hetkestä. Kissat ovat rauhallisia. Vihdoin. Meille löytyi täydellinen autokin tällä viikolla. Mietittiinhän sitä auton hankintaan monta vuotta. Onnellinen olo kaikkoaa hetkessä, kun alan miettimään huomista työpäivää ja sitä raskasta ilmapiiriä joka siellä vallitsee. Olen onnellinen, mutta en tyytyväinen tilanteeseeni.
Olen päättänyt taas etsiä töitä!
Olen oppinut kuuntelemaan itseäni menneisyyden takia. Tarkkailen ihmisiä, haistelen ilmapiiriä ja jos minusta tuntuu yhtään pahalta ja raskaalta henkisesti, niin tiedän että en voi enää kauaa jatkaa sellaisessa paikassa. Siispä verkot on taas vesillä, vaikka olenkin töissä.
Tajusin myös, että olen tyytyväinen siihen että teen fyysisesti raskasta työtä. Työn pitää tuntua kropassa, ja sen pitää myös näkyä. Laihtuminen ei haittaa yhtään, vaikka kaikki housut, myös työhousut mukaan luettuna ovat käyneet isoiksi. Heihei ne kilot, jotka ovat lähteneet. Ei tule ikävä. Olen tyytymätön tilanteeseen työelämässä. Missä olisi oikeasti hyvä meininki töissä? Kannustetaan ja nauretaan? Toista tuetaan ja ei puhuta pahaa? Onko sellaisia paikkoja?
Tuskin koskaan tulee olemaan kokonaisvaltaisesti tyytyväinen ja onnellinen kaikkeen, mutta on yritettävä. Minulla on paljon asioita mistä olla onnellinen. Toiselta voi puuttua vieläkin enemmän ja on vielä vähempään tyytyväinen,kun minä olen.
Onko oikotietä onneen?
Etsin välillä oikotietä onneen, mutta vielä ei ole sellaista oikotietä löytynyt. Olen antanut myös liian monta mahdollisuutta työelämässä, että nyt on hyvä meininki ja ihmiset voi hyvin. Taidan heittää minun ruusunpunaiset lasit viimeistään nyt roskakoriin ja totean, että sellaista paikkaa ei tältä alalta löydy jossa ihmiset voisivat hyvin. Olen lähtöruudussa, mutta edelleen töissä. Ajattelin pinnistellä.
Toivon, että ihmiset heräisivät työpaikoilla ja muuttaisivat omia asenteitaan. Olisivat tukena ja lopettaisivat selän takana puhumisen. Auttaisivat toisiaan ja olisivat tsemppaavia. Ei taida olla mahdollista. Taitaa olla mahdotonta.
Olen taas samojen kysymysten äärellä, kun työttömänä ollessani. Mitä teen isona ja rahan takiako niitä töitä tehdään? Viimeiseen vastaus on kyllä ainakin tällä hetkellä. Toiseen en tiedä vastausta vieläkään. Enkä ole täysin varma siitä tulenko tietämäänkään...
Kommentit
Lähetä kommentti