Naiset on niin vaikeita!?
Naisvaltaiset työpaikat taitaa kuulua minulla painajaisiin. Usein se tietää draamailua, mustamaalaamista ja muuten vaan juoruilua. Minä haluaisin tehdä vain työni hyvin ja lähteä kotiin. En jaksa jutella ihmisten kanssa mukavia tai varsinkaan niitä ei niin mukavia...
Epämukava olo ja eristäytyminen!
Olen erakko. Rakastan myös yksinäisyyttä. Siksi en käy töissä toisten kanssa syömässä, tosin enhän minä edes syö töissä. Tauoilla haluan olla hiljaa ja olla omassa rauhassa. Juoruiluista tulee epämukava olo. Mitä ihmiset saa siitä irti työpaikoilla? Vai onko se ainoastaan naisten juttu?
Viime viikolla sain ajatuksen, että eristäydyin muista työkavereista täysin ruokatauolla ja menen viettämään taukoni toisaalle. Olen kokenut paljon mukavammaksi tämän. Tätä tosin ihmetellään kovin. Minusta tuli työpaikan outo lintu. Sosiaalisena oleminen väkisin väsyttää. Miksi siis pakottaisin itseni sellaiseen? Annanhan kaikkeni jo asiakkaille.
En koe olevani silti yksinäinen tai hiljainen. Tiedän hiljaisia ihmisiä ja sellaisten kanssa koen itsekin olevani liian sosiaalinen. Välillä sitä toivoisi, että naiset tukisivat toisiaan, eivät puukottaisi joka mutkassa selkään tai lopettaisivat sen turhan juoruilun. Elämä ja työn tekeminen olisi mukavampaa.
En tiedä kokisinko oloani mukavaksi työpaikalla, jossa olisi pelkästään miehiä, mutta sen tiedän, että olen väsynyt ihmisiin ja draamaan. Siksi mietin alaa, jossa saisin olla yksin. Ehkä joskus vielä sellainen ala löytyy!
Kommentit
Lähetä kommentti