Saan iloa vain siitä tunteesta, että minulla on töitä, mutta en nauti alasta millä olen...
Olen viime aikoina käynyt keskusteluja siitä, että pitääkö työstään saada jotain irti tai pitääkö sen työn myös tuoda iloa? Olen muutaman kerran täälläkin todennut, että en pidä alasta millä olen. Käyn töissä sen takia, että maksan laskut ja tiedän olevani hyvä siinä mitä teen! Onko se sitten väärin?
"Pitäisi tehdä työtä mistä myös saa iloa elämään ja nauttii siitä mitä tekee!"
Tuo lauseena kuulostaa siltä, että voi miten helppoa ja kaikille mahdollista. Itse teen puhtaasti töitä vain sen takia, että saan laskut maksettua ja minulla on katto pään päällä. Enkä osaa enää tehdä muuta, kun olen alalla ollut pian 10 vuotta. Joo, ja tiedän että vanhemmatkin kouluttautuu monien työvuosikymmenten jälkeen toiselle alalle, mutta ei todellakaan tee mieli opiskella pelkästään.
Pidempään blogiani seuranneet muistaa miten keväällä puhkuin intoa, että vaihdan alaa. Etsin oppisopimuspaikkaa, mutta en saanut. Yhdessä paikassa lupailtiin kyllä työkokeilupaikkaa, mutta olisin puoli vuotta ollut 9€ päivä palkalla heillä töissä. En todellakaan suostunut. Työkkäri otti yrityksen nimen ylös, kun sai kuulla miten siellä pyöritellään työkokeilijoita, vaikka aikomuksena on vain saada ilmaista työvoimaa. Ei siis todellakaan ole helppoa saada oppisopimuspaikkaa. Ja minä haluan tehdä töitä samalla, kun opiskelen ammattiin. Ei kelvannut yrityksille myöskään se, että olisivat saaneet palkkakustannuksiin tukea. Tiedätte mihin päädyin lopulta. Unelmat toteutukoon seuraavassa elämässä.
En oikeasti tiedä pitääkö työn tekemisestä nauttia. Sen pitää ollakin välillä suoraan sanottuna perseestä. Ja kuinka moni tekee työtä sellaisella alalla, joka ei ehkä ole kutsmus. Veikkaan, että aika monikin. Vaikeaa lähteä tekemään muuta, kun tietää olevansa siinä hyvä mitä tekee. Onhan se lottovoitto, että on työtä! Mielummin töissä, kun työtön.
Olisihan se positiivinen lisä jos nauttii työstään, itse nautin suurimman osan aikaa. En välttämättä joka päivä mutta lähes tulkoon.
VastaaPoistaHaluaisin opiskella mutta ei todellakaan ole varaa olla kokopäiväinen opiskelija, itsekkään en päässyt oppisopimuksella vaikka olin jo valmistunut ammattiin ja olisin käynyt siihen liittyvän osion, se olisi kestänyt vain vuoden.
Ja ne ammatit joihin mahdollisesti haluaisin opiskella niin niihin ei pysty opiskelemaan oppisopimuksella. Monimuoto opiskelu ei nappaa ainakaan tällä hetkellä.
Sepä se, että ei ole varaa lähteä opiskelemaan. Ja itse en edes halua elää miehen rahoilla, vaikka ollaan oltu saman katon alla reilu kuusi vuotta. Opiskelijan tulot on niin pienet. Sen takia tehtävä töitä sellaisella alalla, joka ei kiinnosta. :/
PoistaTotta että työpaikka on jo pieni lottovoittto, mutta mitä kauemmin sitä tekee, sen tärkeämäksi ainakin itse olen kokenut sen mielekkyyden. Voi olla että mullakin haaveet toteutuu vasta seuraavassa elämässä, mutta silti pyrin jo niin kohti nyt :)
VastaaPoistaToivottavasti sinulla olisi enemmän rohkeutta ja haluja tehdä unelmien eteen töitä. ❤️ Valintoja on toki elämä täynnä ja itse ne on tehtävä.
PoistaHei! Kyllä niitä pohtii varmaan jokainen joskus. Jos olet hyvä työssä mitä teet ja tulet ihmisten kanssa työpaikalla hyvin juttuun, niin kynnys lähteä nousee, mutta toisaalta jos työssä ei pääse käyttämään sitä osaamista ja taitoa, mitä itsellä olisi ehkä annettavana tai haaveilee jostakin muusta, niin go for it baby. Ainahan voi tehdä sitä duunia siihen saakka, kunnes se "sytyttävämpi" osuu kohdalle. Kyllä siitä työstä olisi hyvä nauttiakin! Ainakin mun mielestä. Pitää saada onnistumisen kokemuksia ja tunnetta, että kehittyy :)
VastaaPoistaItsellä on tuo, että tiedän olevani hyvä ja tulen ihmisten kanssa juttuun. Ammattitaitoa toki olisi muuhunkin, mutta uskallusta ja rohkeutta ei ole lähteä. Toisaalta myös haluan itse tienata rahani laskuihin ja en halua elää toisen ihmisen varoilla vaikka ollaan miehen kanssa asuttu saman katon alla reilu kuusi vuotta. Siksi en lähde opiskelemaan ja kohti sitä unelma ammattia koska opiskelijan tulot on pienet.
PoistaOlen samoilla linjoilla tuosta taloudellisesta riippumattomuudesta. Se on tärkeää.
Poista