Taakka tippuu harteilta!
Olen ollut kuukausia jumissa. Miettinyt teenkö oikeita päätöksiä ja ollut välillä sitä mieltä, että teenkin liian nopeita liikkeitä asioiden suhteen. Nyt kuitenkin olen päässyt itseni kanssa täydelliseen "rauhaan". Jos joku asia tuntuu tahmealta ja aiheuttaa enemmän murhetta, kuin iloa, on aika katsoa toisen oven taakse ja hypätä kohti tuntematonta.
Kello viisi aamulla
Kello on 5:10. Sunnuntaina. Mies lähtenyt töihin ja itsellä tuli ajatus kirjoittaa uusi postaus. Viimeisetkin unen rippeet karisivat jonnekin. Kissat kuitenkin käpertyvät vielä nukkumaan jalkoihin ja en halua liikkua mihinkään, vaikka asento on epämukava. Miksi kirjoittaa tähän aikaan, kun saisin nukkua? Koska haluan. Itsellä on viime aikoina taas syystä jos toisesta ilmennyt rytmihäiriöitä ja lieviä paniikkikohtauksia. Ensimmäisen kerran sain näitä vuonna 2017 työpaikassa, jossa jouduin työpaikkakiusatuksi. Nyt tosin ei ole onneksi siitä kyse, mutta elämässä on tilanteita, jotka ovat nämä ikävät ongelmat taas laukaisseet.
Tällä viikolla olen kuitenkin vihdoin ymmärtänyt, että olen tehnyt oikean päätöksen elämässäni ja parin kuukauden päästä on tiedossa hyppy tuntemattomaan. Olen helpottunut. Taakka on tippunut osittain harteiltani. Tilanteet jotka eivät muutu puhumalla koskaan tai sanomalla asioista rehellisesti kiertelemättä ja kaartelematta. Silloin on aika sanoa heihei ja tehdä muutoksia omassa elämässä.
Peiliin olen itse katsonut monesti ja miettinyt yhtä jos toista. Näin vaikeako olen? Mitä seuraavaksi tapahtuu? Pitääkö kuunnella nyt vain itseä ja antaa ajan tehdä tehtävänsä? Jospa tekisinkin toisin ja jäisin vielä katsomaan?
Peiliin olen itse katsonut monesti ja miettinyt yhtä jos toista. Näin vaikeako olen? Mitä seuraavaksi tapahtuu? Pitääkö kuunnella nyt vain itseä ja antaa ajan tehdä tehtävänsä? Jospa tekisinkin toisin ja jäisin vielä katsomaan?
Alku vuosi on ollut raskas. Todella raskas. Olen esittänyt, että kaikki on hyvin ja en ole antanut itselleni minkäänlaista armoa pysähtyä. Kevät tekee itselle ihmeitä ja jossain postauksessa totesin, että herään henkiin silloin. Ehkä se on siis on tämä kevät, joka saa minut tekemään lopulliset päätökset, jotka tuntuvat oikealta. Olen myös pysähtynyt miettimään itseäni ja omaa terveyttä. Mikään asia tai ihminen ei sitä saa viedä minulta. Tämäkin on jo sinällään ihme, että kuuntelen omaa kehoa ja sitä, että se ei voi hyvin tietyissä tilanteissa. Ennen olisin vain ollut, että samapa tuo. Myrkyllinen ympäristö ei ole kenellekään hyväksi. Sellaiseen ei kannata jäädä. Sellaisessa myös tuntee hyvin yksinäiseksi itsensä, jos joutuu itseään koko ajan puolustamaan. Lopulta sitä menettää äänensä ja antaa asioiden vain olla. Siihen taas ei kannata tyytyä, vaan on aika mennä eteenpäin. Itse olen taas löytänyt jostain oman ääneni ja uskaltanut siitä käyttää!
Odotan innoissani uusia käänteitä elämässäni ja sitä mihin tieni vie. Jos jään paikoilleni, niin menetän itseni johonkin johon en tunnu kuuluvani ja jossa ei kuunnella. Sitä on välillä ollut aika yksin näiden asioiden äärellä, mutta onneksi minulla on upea puoliso joka tukee kaikissa käänteissä. Tämä on auttanut jaksamaan.
Luulen myös, että maiseman vaihto pääsiäisen aikaan tekee hyvää, kun pääsen käymään melkein vuoden tauon jälkeen kotona Pohjois-Savossa. Siellä saan hengähtää. On myös ihana päästä näkemään läheisiä. Yhteinen aika on arvokasta. Ehkäpä saan myös uutta energiaa ja innostun valokuvailemaan. Olen osittain kadottanut innostukseni rakkaisiin harrastuksiin alkuvuoden tapahtumien osalta. Se on harmittanut itseäni, mutta kaivan vielä sen innostuksen esiin.
Vaikka elämä ja tulevaisuus näyttää hieman sumuisella ja utuselta, niin uskon tällä hetkellä vahvasti siihen, että jotain parempaa, innostavaa ja juuri minulle tarkoitettua on myöhemmin tänä vuonna luvassa. Jos jää paikalleen ja voivottelee kohtaloaan, niin sitä katkeroituu ja huomaa, että mitään uutta ei anna elämässä tapahtua. Ainahan ne uudet kuviot hieman pelottaa ja jännittää, mutta muutokset tekevät kenelle tahansa hyvää. Jopa tälläiselle introvertille, joka tykkää rutiineista ja tehdä samoja asioita.
Vaikka enempää en voi asioita avata, niin haluan kannustaa kaikkia jotka painii isojen päätösten kanssa ja tuntee itsensä ehkä yksinäiseksi niiden kanssa, kuuntele itseäsi ja mieti mikä olisi itselle parhaaksi. Kukaan muu ei tunne itseään niin hyvin, kun sinä itse.
Luulen myös, että maiseman vaihto pääsiäisen aikaan tekee hyvää, kun pääsen käymään melkein vuoden tauon jälkeen kotona Pohjois-Savossa. Siellä saan hengähtää. On myös ihana päästä näkemään läheisiä. Yhteinen aika on arvokasta. Ehkäpä saan myös uutta energiaa ja innostun valokuvailemaan. Olen osittain kadottanut innostukseni rakkaisiin harrastuksiin alkuvuoden tapahtumien osalta. Se on harmittanut itseäni, mutta kaivan vielä sen innostuksen esiin.
Vaikka elämä ja tulevaisuus näyttää hieman sumuisella ja utuselta, niin uskon tällä hetkellä vahvasti siihen, että jotain parempaa, innostavaa ja juuri minulle tarkoitettua on myöhemmin tänä vuonna luvassa. Jos jää paikalleen ja voivottelee kohtaloaan, niin sitä katkeroituu ja huomaa, että mitään uutta ei anna elämässä tapahtua. Ainahan ne uudet kuviot hieman pelottaa ja jännittää, mutta muutokset tekevät kenelle tahansa hyvää. Jopa tälläiselle introvertille, joka tykkää rutiineista ja tehdä samoja asioita.
Vaikka enempää en voi asioita avata, niin haluan kannustaa kaikkia jotka painii isojen päätösten kanssa ja tuntee itsensä ehkä yksinäiseksi niiden kanssa, kuuntele itseäsi ja mieti mikä olisi itselle parhaaksi. Kukaan muu ei tunne itseään niin hyvin, kun sinä itse.
Hyviä pointteja ja oon ihan samaa mieltä sun kanssa! Oon käynyt samantyyppisiä ajatuksia läpi ja myrkyllinen ympäristö on pahin mahdollinen, siitä täytyykin päästä pois.
VastaaPoistaOnnea uusiin tuuliin ♥
Kiitos ihana Maikku! Ja anteeksi, kun nyt vasta vastaan jostain syystä ei vieläkään tule ilmoitusta s-postiin uusista kommenteista. Ja aivan totta. Myrkyllinen ympäristö ei ole kenellekään hyväksi ja sellaisessa ympäristössä kadottaa itsensä. Alkaa tulla katkeraksi jopa. Ihanaa pääsiäisen aikaa sinulle.
Poista❤️