Uhriutuvat ihmiset saavat verenpaineen nousemaan

Ihmiset joita en koskaan tule ymmärtämään!

Miten voi olla niin vaikea myöntää, että on tehnyt jonkun asian väärin ja ottaa vastuuta tekemistään? Valehdellaan ja koitetaan päästä puhumalla tilanteesta pois. Tai vieritetään syy toisen niskoille ja tehdäänkin toisesta ihmisestä valehtelija mustamaalamalla tätä. Onko joku muukin törmännyt tähän ihmistyyppiin? 

Kun tietää totuuden ja toinen jatkaa valehtelua 

Elämässä on tilanteita joissa pitää punnita onko sanomatta mitään vai haluaako olla rehellinen ja kertoa totuuden, vaikka siitä saattaa syntyä isompikin soppa, ja sitä isompaa soppaa saatetaan pitkään keittää. On ihmisiä jotka rakastaa konflikteja ja vielä hakeutuu itse sellaisiin tilanteisiin. Tunnistiko joku tästä itsensä tai jonkun toisen? 

Itse kuulun näihin totuuden torviin jotka haluavat rehellisen ympäristön, jossa voi sanoa suoraan asioista. Valehtelu saa niskakarvat pystyyn ja nään melkein punaista, kun joku ei ota vastuuta teoistaan, vaan kiertelee ja kaartelee, ja lopulta voi olla niin että syyttää toista siitä. Näitä ihmisiä on paljon työelämässä. Koita näiden kanssa sitten tehdä töitä. Onko sitten liiallisessa rehellisyydessäkin huonot puolensa?

Tähän olen koittanut miettiä vastausta kauan. Jos olet liian rehellinen, joutuu vaikeuksiin. Jos et kerro mitä tiedät, joudut myös vaikeuksiin. Valitsen itse silti totuuden ja rehellisyyden aina. Olkoon sitten niin, että se aiheuttaa muiden keskuudessa närää ja joku saattaa suuttua, mutta en osaa pitää suutani kiinni, jos tiedän jonkun toimineen väärin.

Kun totuus tulee ilmi, niin aletaan etsimään syitä muista ja uhriudutaan. Keksitään syitä, valehdellaan ja valitetaan miten kovaa elämä on ollut, joten voiko saada anteeksi. Uhriutumiseen tottakai on syynsä ja syyt sekä sen seuraukset voivat olla syvällä lapsuudessakin, mutta se kuluttaa kanssaihmisiä, ja luulisi sen kuluttavan myös itseään jos aina käytetään samaa kaavaa, kun koitetaan päästä tilanteesta pois.

Se jolla on aina asiat huonommin

Uhriutuvan ihmisen kanssa on raskasta kommunikoida. Keskustelut kääntyvät yleensä häneen ja loppujen lopuksi huomaa, että toinen on puheidensa mukaan melkein tekemässä kuolemaa, vaikka keskustelu lähti siitä miten vilustunut olo toisella keskustelun  osapuolella on ollut muutaman päivän. Ainahan voi asiat olla huonommin, ellei jopa pahemmin.

Uhriutujan kanssa voi olla vaikea tehdä töitä, uhriutujia löytyy jokaisen sukulaisista ja ystäväpiiristä. Uhriutujalla on tapana vähätellä muita ja heidän kokemuksiaan, ja tuoda usein esille omia kokemuksia, keskittyen pelkästään niihin. Uhriutuja nojautuu muiden mielipiteisiin, ja yleensä siihen miten muilla on asiat paremmin ja hänellä on kaikki huonommin. Tämä johtaneen siihen, että on helpompi puhua itsensä pois vaikeista tilanteista valehtelemalla ja syyttämällä muita.

Vaikka kuinka koittaa ymmärtää sitä toista osapuolta, niin omat rajat tulee väistämättä jossain kohti vastaan ja antaa asioiden vain olla. Surullista, että tämmöiset ihmiset vain ajavat muut ympäriltään. Uhriutuvat ihmiset syövät energiaa. Uhriutujat takertuvat siihen negatiiviseen kokemukseen ja käyttävät aina sitä aseena, kun menee huonosti. Jos ei ole halua muuttua, niin ei sitä toista voi enää tukea. Itsellä on kokemus myös siitä, että en voinut olla tämänkaltaisen ihmisen ystävä, koska olin joka päivä aivan loppu, kun koitin kommunikoida hänen kanssaan. Tuloksetta. Pitää vaan todeta, että tämä oli tässä. Tullaan toimeen, mutta ystäviä tulla koskaan olemaan. Ehkä tunne on tässä kohtaa molemmilla sama. Toista ei voi muuttaa. Ehkä kummankin meistä pitäisi katsoa peiliin?

Meissä jokaisessa ihmisessä on uhriutujan vikaa. Ainakin niillä huonoimmilla hetkillä, kun ei nähdä missään pilkahdustakaan auringon valosta. Se kuitenkin olkoon salittua, koska elämä ei aina ole helppoa ja valoisaa. Meissä jokaisessa kuitenkin on selviytyjä, jos antaa sille tilaa ja ei jää vellomaan negatiivisiin asioihin. Koitetaan ymmärtää, mutta aina ei voi omia voimavaroja käyttää yhteen ihmiseen, varsinkaan jos lähtökohtaisesti toisella ei ole halua tulla vastaan ja muuttua.