Itselle pitää etsiä aikaa

Lomafiiliksiä ja lentäviä ajatuksia

Kesä on mun vuodenaika. Toki kevät on aina ollut itselle sitä parasta aikaa, kun herätellään itseä pitkän talven jälkeen ja luonnon herääminen on edelleen mulle se juttu. Kesällä kuitenkin tuntuu siltä, että ihmiset on iloisempia ja ovat "elossa". Johtuuko se auringosta ja lämmöstä vai mistä? Sille olen koittanut etsiä vuosia vastauksia tähän, mutta luulen osittain syynä olevan myös yksinkertaisesti sen, että ihmiset lomailevat. Loma saa mielen kepenemään ja osittain myös huolet haluaa heittää pois, tai laittaa ainakin hetkellisesti ne jonnekin taka-alalle. 

Rentouminen on ollut itselle vieras käsite lomalla!

Olin yllättynyt miten väsynyt olin ensimmäiset lomapäivät. Teki mieli vain nukkua. Loppujen lopuksi annoinkin itselleni luvan levätä ja nollata ajatukset. Olen usein armoton itselleni ja koen päiväunistakin morkkista, ja kehittelen itselleni kaikkea tekemistä ja mietin mihin senkin ajan voisin käyttää. Elämän olen ottanutkin usein suorittamisena ja tästä olen aiemminkin kirjoittanut. En osaa rentoutua. 

Viime vuonna tähän aikaan hain kuumeisesti töitä. Olin viime vuonna keväällä uravalmennuksessa ja siellä ollut uravalmentaja sanoi, että kuule Mervi sun pitää levätä myös, vaikka olet työnhakija. Työtönkin saa rentoutua. Koin aivan hirveitä tunnontuskia ajatuksesta, että olisin edes yhden päivän hakematta töitä. Olisin vaan ja antaisin päivän mennä soljuvasti omalla painollaan. Miten pelottava ajatus se olikaan! Kuulostaa varmaan hullulta, mutta tätä se olikin. Töitä, kun sitten lopulta sain, niin pidin sitä merkkinä siitä että nyt voi sitten rentoutua. Tein töitä ja työ oli minulle rentoutumista. Ei tarvinnut miettiä mihin ajan käyttää. 

Nyt töiden loputtua mietin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, että pitää harjoitella sitä rentoutumista myös lomalla. Aikataulut ja suorittaminen saa hetkeksi jäädä. Niinpä juhannuksena nautin ajattomuudesta, hyvästä ruoasta sekä seurasta, ja siitä että olen spontaanisti tehnyt jotain mitä en ole vuosiin tehnyt. Kävin nimittäin uimassa. Ja nautin siitä, että saunan jälkeen sai pullahtaa järveen viilentymään ja kellua veden vietävänä. Ilman mitään raskaita ajatuksia ja velvoitteita. Oli muuten ihanaa ja odotan, että ensi viikolla pääsisi taas uimaan, kun suuntaan toisen kerran mökille. Mökkeily on vain parasta mitä tiedän kesällä! Kiire jää kaupunkiin. 

Vaikka lomailen, niin samalla olen myös alkanut taas vilkuilemaan mitä työpaikkoja on tarjolla. Onneksi myös olen henkilöstövuokrausfirman listalla ja sitä kautta myös tarjotaan mahdollisia työpaikkoja, kun pidempää työsopimusta on vain tarjolla. Tästä en siis koe mitään stressiä tällä hetkellä. Itseasiassa mieli on ensimmäistä kertaa levollinen tämän asian suhteen. 

Ensi viikolla tiedossa pieni reissu mökille taas ja seuraavat pari viikkoa sen jälkeen onkin vailla mitään suunnitelmia. Mitään ihmeellistä ei ole siis tapahtunut ja oikeastaan olen antanut blogin mennä omalla painollaan, ja en halua kirjoittaa mitään jos se tuntuu vaikealta ja ajatus ei vaan lennä. Aiheita olisi vaikka kuinka, mutta niille on oma hetkensä vielä tulossa. Nyt teen sitä mikä tuntuu oikealta ja hyvältä.

Lomaan kuuluu myös työjuttuja somemaailmassa ja ne pitää minut myös jollain tavoin virkeänä. Nautin kaikesta visuaalisesta ja josta näkee oman käden jälkensä. Työn pitäisi varmaan ollakin sellaista mistä edes joskus nauttisi. Sen päämärän haluan joskus tavoittaa myös päivätyössäni. Ja tämä onkin omasta uskalluksesta kiinni. 

Lomailu jatkuu, mutta pari kivaa juttua tiedossa tässä lähipäivinä täällä ja Instagramissa, joten pysykää kuulolla.