Ja missä on motivaatio!
Olen kadottanut motivaation. Pinnistelen, että saisin kotona edes jotain tehtyä töiden jälkeen. Kaikki ärsyttää ja mikään ei suju. Väsyttääkin. Esitän iloista ja juttelen mukavia, vaikka ei kiinnosta. Mitä varten täällä edes ollaan, kun elämä tuntuu tältä?
Onneksi kesä on vielä edessä ja pääsee viettämään kesälomaa!
Rakastan työtä. Olen tunnustanut, että tein edellisessä työpaikassa valtavasti ylitöitä ja mietin, että voisin ottaa toisenkin työn rinnalle. Ei siis riitä, että käyn päivätöissä, olen sivutoiminen yrittäjä, teen välillä yhteistyötä erilaisten yritysten kanssa ja olen jollain tasolla myös vaikuttaja. Teen töitä uupumukseen ja väsymykseen asti. Eihän se oma jaksaminen, mutta kunhan saa vaan tehdä jotain. Jotain pientä pitää myös kokoajan kehitellä. Pitäisi myös olla jotain uutta ja kiinnostavaa. Muuten tylsyys iskee. Mitä se elämä on, jos ei ole töitä? Ei mitään! Onneksi kuitenkin olen hieman päässyt irti tuosta ajatusmaailmasta, ja ylitöitä teen enää harvoin.
Olen kuitenkin huomannut viime kuukausina, että millään ei ole merkitystä. Kirjoitin vuoden alussa, että läheisen sairastuminen on varjostanut elämää, ja se vaikuttaa edelleen. On parempia kausia ja huonompia. Ehkä myös koitan selittää itselleni, että eihän tässä nyt mitään ole, ja tämä on vain ohimenevä juttu. Näin ei kuitenkaan ole. Mietin ja pyörittelen kaikenlaisia kauhukuvia mielessäni. En myöskään halua puhua aiheesta. Stressaan ja murehdin. Ainoa paikka missä unohdan asian edes hetkeksi, on työpaikka. Se pitää minut kiireisenä.
Motivaatio on välillä täysin hukassa ja harmittaa, kun olen jättänyt blogin vaille huomiota. Tosin olen monen muunkin asian jättänyt huomiotta. Tunnen syyllisyyttä tästä. Ehkä kesä ja kesäloma antaa enemmän aikaa kaikelle, ja löydän jostain sen kadonneen motivaation. Haluaisin myös haudata jonnekin romukoppaan tunteen siitä, että en ole tehnyt tarpeeksi asioita elämässäni. Tässä ja nyt ollaan, ja pitäisi koittaa elää päivä kerrallaan, eikä kuukausia tai vuosia eteenpäin.
Kesäloma suunnitelmia
Ollaan miehen kanssa ensimmäistä kertaa kahdeksan vuoden yhdessäolon aikana molemmat "pitkällä kesälomalla". Suunnitelmia on vaikka kuinka, mutta mitään ei ole kuitenkaan lyöty täysin lukkoon. Piti lähteä ensimmäiselle ulkomaan reissulle, mutta nyt sekään ei ole täysin varmaa. Tosin viihdyn hyvin Suomessakin ja onhan täällä paljon nähtävää kesällä, vaikka olenkin vuosien saatossa melkein joka paikkakunnan kolunnut läpi. Jos ulkomaan matka ei onnistu, niin se ei onnistu. En ota enää siitä paineita, vaikka ihanaa olisikin nähdä erilaista kulttuuria. En tiedä onko introvertin ominaisuuksia tai piirteitä se, että en ole kokenut aiemmin mitään polttavaa tarvetta lähteä kauemmaksi. Uteliaisuus ja mielenkiinto ruokakulttuuriin ja nähtävyyksiin on kuitenkin vahvasti ollut läsnä. Rantalomat ei ole minua varten ollenkaan.
Ensimmäinen reissu tulee olemaan kuitenkin pieni laivareissu ennen juhannusta ja juhannuksena suuntana on Savonlinna. Olen odottanut mökkeilyä ja saunomista tammikuusta asti. Ei mitään kiirettä mihinkään. Ja juhannushan on pian ovella, joten ei enää kauaa tarvitse odottaa. Lisäksi paljon hyvää ruokaa, järven tuijottelua ja toivottavasti kerrankin myös aurinkoa ja lämpöä.
Iisalmessa olisi myös ihana käydä, koska sinne ei tule lähdettyä viikonlopun takia. Porissa myös pitäisi tehdä pikainen reissu. Lisäksi kesään kuuluu monta kirjaa, valokuvaus, kiireettömät aamukahvit ja sadepäivien sarjamaratonit.
Suunnitelmia on ehkä liikaakin, mutta kesässä parasta on se, että voi tehdä asioita spontaanisti. Aikatauluttaminen ei kuulu kesään. Parastahan tässä on se, että kaikki on vielä edessä!
Työt loppuvat parin viikon päästä, ja työpäiviä on enää 10. Toivon, että elokuussa olen taas työssä kiinni. En tiedä tosin missä ja millaiset asiat minua odottavat, mutta tällä kertaa kuitenkin toivoa on lyhyemmästä työttömyydestä, kun viime kerralla.
Joko sinulla alkoi kesäloma ja onko suunnitelmat lyöty lukkoon?
Kommentit
Lähetä kommentti