Taas yksi ovi suljettu

Missä avautuu toinen?

Kävelen tutut portaat ylös. Nappaan vielä muistoksi kuvan. Sanon heipat mielessäni ja huokaisen. Samalla katson oikealla puolella olevaa rakennusta ja tajuan, että kuvaan on tullut kaksi työpaikkaani. Toisessa suljin oven 2015 maaliskuussa yt-neuvottelujen seurauksena. Sen jälkeen on tapahtunut paljon ja kuvaan tallentui taas yksi muisto. Tulee levollinen ja hieman seesteinen olo siitä, että asiat kyllä järjestyvät. Yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu. Mutta missä?

Melkein yhdeksän kuukautta 

Tuntuu, että syyskuusta 2018 on pitkä aika. Oikeasti aika meni todella nopeasti ja kevät meni siivillä. Elämässä on tapahtunut paljon. Huonoja asioita ja hyviä asioita. Tänä vuonna niitä huonoja on ollut enemmän. Odotan, että se hyvä kausi on vielä edessä. Silti asiat ovat tällä hetkellä ihan hyvin, vaikka tulevaisuus on kovin sumuinen. Onhan minulla kuitenkin katto pään päällä. Siitä kannattaa olla äärimmäisen kiitollinen. 

Työt loppuivat tässä paikassa minulla, mutta elämä ei tähän päättynyt. Ja kukaan meistä ei ole korvaamaton työpaikalla. Aina löydetään uusia tyyppejä, jotka opetetaan talon tavoille. Se on vain työtä ja työpaikka, vaikka se onkin iso osa elämää. Yhdeksän kuukautta on lyhyt aika elämästä ja sitähän voisi verrata melkein raskauteen. Kaikki on ensin uutta ja jännittävää. Sitten tulee vaihe kun olet tottunut siihen tilanteeseen ja lopulta odotat, että kaikki vaan päättyisi, ja uusi elämä syntyy. Tämä matkani oli hyvin samankaltainen. Ja myös hyvin opettaivainen sekä mielenkiintoinen.

Tulevaisuus on taas avoin 

Tulevaisuus voi tuoda tullessaan taas ihan mitä tahansa. Olen kuitenkin toiveikas, koska tällä kertaa tilanne on erilainen ja minulla on takanani ihmisiä jotka auttavat. Viimeksi tunsin olevani yksin ja lisäksi takana oli työpaikkakiusaamisen jättämät arvet. Olin rikkinäinen ja voimaton. Selviydyin tuosta kuitenkin voittajana. Ei pidä jäädä tuleen makaamaan, vaan porskuttaa täysillä eteenpäin. Kokeilla sellaista mitä on aiemmin ehkä jopa kammoksunut. Itse nimittäin en olisi koskaan uskonut, että menisin yhdenkään henkilöstövuokrausfirman listoille, saatika työllistyisin pidemmäksi aikaa sitä kautta. Olen mieltänyt aina henkilöstövuokrausfirmat pelkäksi keikkatyöläisten firmoiksi. 

Positiivinen kokemus jäi itselleni ja nimeni pysyy edelleen firman listoilla. Ehkä työllistyn taas syksyllä tätä kautta tai löydän itse jonkun paikan. Kuka tietää? Sen voin kuitenkin kertoa, että ei kannata ennakkoluuloille valtaa. Voi menettää jotakin hienoa.

Nyt kuitenkin lomailen ja tiedossa myös hiukan yhteistyökuvioita. Koitan myös löytää sitä kadonnutta motivaatiotani, joka on ollut hukassa kauan. Kesä on kyllä ihanaa aikaa ja toivottavasti se saisi mielen myös kirkastumaan. 

Sen kuitenkin tiedän, että minua odottaa tuolla jossain uusi ovi ja sen takana uudet jutut.