Saisinpa lomaa itsestäni

Välillä toivoisi, että voisi vaihtaa kehoa ja olla joku toinen!

Taas yksi huonosti nukuttu yö. Liikaa mielessä ja kroppaan sattuu. Saisinpa lomaa itsestäni. Olisipa se hienoa. Olisin joku jota kukaan ei tunne, uusia juttuja ja uusia ajatuksia. En jäisi miettimään ja rypemään mitä joku on joskus sanonut, en antaisi muiden puheiden vaikuttaa ja saisin jotain uutta sisältöä elämään. 

En tiedä onko kenelläkään koskaan tämmöisiä ajatuksia, mutta itse olen tämän vuoden alussa miettinyt miten ihanaa olisi vain olla joku muu. Joku kriisi meneillään? Ehkä. Asiat voisi olla paremmin monenkin asian suhteen, mutta moni asia on myös todella hyvin. On projekteja, koti, mies, kissat, perhe ja ystävät. Mutta jotain puuttuu. Tarvitsen aina jotain uutta, jännittävää ja jossa saan haastaa itseni. Työ? Se varmaan on se. Mutta en halua omalla alalla olla, koska yhtään hyvää työyhteisöä ei tällä alalla ole missä olen. Ja haluaisin edes yhden kerran tuntea yhteisöllisyyttä. Tai sitten haluan tehdä töitä yksin ja on vain minä ja asiakkaat. 

Olen hukassa?

Etsin jotain, mutta en tiedä mitä. Joku on myös muuttunut minussa. Olen alkanut pitämään ihmisiä ulkopuolella omasta elämästä. Toisaalta olen kokenut tämän jollain tasolla hyvänä juttuna. Tämä oikeastaan muuttui jo viime vuoden puolella. Tiedän miksi teen näin. Elämäntilanteet muuttuu ja olen aina halunnut käsitellä jotkut asiat yksin. Ainakaan kukaan ei voi myöhemmin käyttää niitä asioita aseena minua vastaan. Eikö ole hullua? Mietin aina, että tuo ihminen voi myöhemmin loukata. En siksi kerro mitä kuuluu oikeasti! 

Mietin yksi päivä, että onko tämä harmaus tehnyt tehtävänsä ja olen siksi hiukan hukassa taas mitä haluan. Huonosti nukuttuja öitä, stressiä, vääriä ihmisiä joihin ei voi luottaa ja nyt perä jälkeen kaksi työpaikkaa jossa olen ollut silmätikkuna. Mikä minussa on vikana? Olen kysynyt tätä monta kertaa omalta peilikuvalta. Vielä en ole löytänyt vastausta, vaikka sitä olen etsinyt ja kysynyt. 

Lomaa itsestäni

Voisin hetkeksi hengähtää ja ottaa itsestäni ja omista ajatuksistani lomaa. Välillä se onnistuu, kun uppoutuu kirjaan kunnolla. Silloin unohtuu ympärillä oleva maailmaa. Onneksi tulee kevät ja kesä. Ja valo lisääntyy. Tämä pimeys ja harmaus väistyy. Toivottavasti myös nuo harmaat pilvet väistyy omien ajatusten tieltä. Löydän jotain kiinnostavaa ja uutta. 

Blogiin ei ole myöskään tämän takia tullut hirveästi tämän vuoden alussa panostettua, vaan olen ollut enemmän aktiivinen Instagramissa. Lopetin myös Facebookin päivittämisen melkein kokonaan, ja en kerro enää sielläkään mitään kuulumisia edes omille sukulaisille. Koen jopa helpommaksi, että päivitän Instagramia jossa on suurin osa ihmisistä sellaisia joita en ole koskaan nähnyt. Ei tarvitse selitellä mitään. Olen vain oma itseni. 

Kuulostaa varmaan siltä, että olen erakko joka ei enää pidä yhteyttä ulkomaailmaan. Näin ei kuitenkaan asiat ole. Käyn tapahtumissa ja irtaudun kokonaan arjesta, ja olen nykyään enemmän tuntemattomien ihmisten kanssa yhteydessä, kuin tuttujen. Alku vuodesta tapahtui asioita joiden myötä taas mietin kenelle kerron ja mitä kerron. En tiedä miten pystyn rakentamaan luottamusta taas tuttuihin ihmisiin ja voisin olla avoimempi oma itseni? 

Ehkä asiat muuttuu, ehkä minä muutun tai sitten en? Kuukaudet näyttää. Koitan kuitenkin aktivoitua taas enemmän täälläkin. Ideoita on vaikka kuinka! Olen onnellinen siitä, että tähän alkaneeseen vuoteen on mahtunut jo monta inspiroivaa projektia joihin olen saanut uppoutua ja joista olen saanut myös paljon positiivista palautetta. Ne ovat tehneet iloiseksi ja ovat yksi syy miksi jaksan läpi harmauden! Uusia projekteja odotellessa.