Mistä tunnet sä ystävän?
Toisilla ystäviä on paljon, toisella muutama, toisella yksi tai kaksi.. Joku voi myös tuntea, niin ettei elämässä ole yhtään ystävää. Ystävyys voi kestää läpi elämän tai sitten jonkun tietyn aikakauden. Esimerkkinä kouluajat. Ihmissuhteet muuttuvat elämän aikana ja ihminen itsekin voi muuttua.
Itse koen, että omassa elämässä on tällä hetkellä yksi hyvä ystävä. Meillä saattaa olla viikkoja, jopa kuukausikin väliä, että ei pidetä yhteyttä sen kummemmin, mutta tiedetään aina, että se toinen on siellä ja kuuntelee varmasti, jos elämässä on JOTAIN meneillään. Me löydettiin toisemme vasta oikeastaan 2010 vuoden loppupuolella tai 2011 vuoden alussa. Tunnettiin toisemme kuitenkin jo 2008 vuodelta, mutta eri elämäntilanteet ja silloin 4 vuoden ikäerokin oli suuri, kun itse olin aikuisuuden kynnyksellä (en todellakaan aikuinen, enkä vieläkään halua aikuiseksi kasvaa) ja toinen taas kävi ylä-astetta tahoillaan. Tämä ystävyyssuhde on siitä upea myös, että me ei koskaan olla riidelty. Tottakai ystävyyssuhteisiinkin kuuluu riitoja. Mutta ehkäpä meillä on samanlainen ajatusmaailma.
Ystävyys ja kaveruus. Mikä ero näillä kahdella on?
Ystävälle kerrotaan ne noloimmatkin jutut, kavereille annetaan vähän pintaraapaisua omasta elämästä ja jätetään ne kipeimmät asiat ehkä kertomatta. Tosin itse suulaana ihmisenä saatan höpötellä paljonkin ihmisille omasta elämästä ja se sitten saattaa kostautua petturuutena ja selkään puukottamisella. Siispä välillä menen lukkoon ja en kerro kenellekään mitään. En edes perheelle tai kihlatulle. Tyypillinen rapu siis, joka vetäytyy kuoreen ja on dramaattinen.
Ystävyys on siis jollain tavoin omasta näkökulmastani syvempää, kuin kaveruus.
Voiko netissä olla ystäviä?
Kyllä voi. Itseasiassa monet hyvät keskustelut olenkin käynyt nettiystävien tai nettikavereiden kanssa. Monesti olen miettinyt miten ihana olisikaan saada kaikki ihmiset yhteen kasaan, vaikkapa Instagramissa ja nähdä jossain. Ehkä sille tuntemattomalle ihmiselle on sitten helpompi avautua ja kertoa omasta elämästä, kun tutulle, joka voikin kertoa asioita eteenpäin. Tässäkin on toki vaaransa. Kaikki ne tunnetilat, millainen se ihminen on oikeasti tai mitä sen ihmisen päässä oikeasti liikkuu, ei voi mitenkään välittyä ruudun toiselle puolelle.
Voiko ystäviä olla liikaa?
Itse vaalin ja arvostan "vanhoja" ja vuosia kestäneitä ihmissuhteita. Itsestä on tullut hieman varovainen siinä suhteessa, että en päästä enää samalla tavalla ihmisiä lähelle, kun aiemmin. Jossain vaiheessa en jaksanut edes nähdä ihmisiä. En ole mikään juhlia tyyppi ja esimerkiksi jos pitäisi tuntikausia seurustella ihmisten kanssa juhlissa, niin väsymys iskisi. Johtuu varmaan omasta alastakin, kun on asiakaspalvelualalla ja jos töissä on koko päivän puhunut, niin eipä sitä enää tee mieli seurustella ja kertoa elämästään vapaa-ajalla. Kavereita voi olla liuta elämässä. Ystäviä ei. Harvat, hyvin harvat ihmiset oikeasti pääsevät tuntemaan oikean Mervin. Oman perheen ja sen puolison lisäksi. Toiset saa sen pintaraapaisun minusta.
Ystävyys on muutakin, kun toisen näkemistä ja hauskanpitoa yhdessä. Ystävyys on monitahoinen ja kaunis. Ystävä kuuntelee, tukee ja ei tuomitse. Ystävä antaa neuvoja, mutta saattaa myös kyseenalaistaa. Ystävyys ei koskaan saisi olla yksipuolista. Ystävä myös näkee toisen viat, mutta ei kuitenkaan halua korjata niitä. Sama pätee myös parisuhteessa.
Ystävä pysyy vierellä vaikeinakin hetkinä.
Kommentit
Lähetä kommentti