Älä edes yritä pitää yllä ystävyyttä tai sukulaissuhdetta, jos toinen ei näe vaivaa sen eteen!
Minulla ei ole paljon ystäviä. Hyvän päivän tuttuja ja kavereita on taas liuta. Ystäviä ei ole muka koskaan liikaa. Tai ainakin näin sanotaan. Ehkä ei, mutta laatu korvaa määrän, sen olen todennut. Miksi pitää yllä sellaista ihmissuhdetta, jossa toinen ei näe minkäänlaista vaivaa ja pidä yhteyttä?
En itsekkään ole mikään soittelija tai kysy joka päivä mitä kuuluu...
Myönnän itsekin olevani sellainen, joka ei joka päivä tai joka viikko, edes joka kuukausi kysele mitä kuuluu. Mutta, kun kysyn kuulumisia, niin se on vilpitöntä ja haluan tietää miten ystävällä tai sukulaisella menee. Jos ystävyys tai sukulaissuhteessa toinen ottaa yhteyttä aina vain silloin, kun mielessä on hyöty itselle ja halutaan vaan että tehtäisiin palvelus, niin en jaksa sellaisten ihmisten kanssa pitää yhteyttä. Miksi pitäisin? On ihmisiä, jotka haluaa pitää yhteyttä vain silloin, kun haluaa jotain. Itse olen laittanut tämmöisten ihmisten kanssa välit poikki ihan tarkoituksella. En koe saavani mitään sellaiselta ihmissuhteelta, jossa toinen osapuoli haluaa vain hyötyä itselleen kysymättä edes kuulumisia. Heippa vain. Ei ole ikävä. Tämmöiset loiset syö vaan omaa energiaasi ja väsyttävät sinut.
Koitin itse pari päivää sitten herätellä vanhaa ystävyyttä. Kysyin mitä kuuluu ja laitoin uudesta Facebook profiilistani kaveripyynnön. Mitään ei vastattu - kumpaankaan. Toivotin viestillä hyvää loppuelämää. Mitä muuta tämmöisessä tilanteessa edes tekisi? Olin muutenkin se joka koitti pitää ystävyyttä yllä.
Ihmiset kasvavat erilleen ja jyvät erottuu akanoista!
Se paras ystävä joka sinulla oli lapsuudessa onkin muuttunut kymmenessä vuodessa täysin. Ehkä elämäntilanne on molemmilla muuttunut tai ruuhkavuodet veivät mukanaan? Onhan se surullista, että ei enää tunnista sitä "vanhaa" ystävää samaksi. Kaikki meistä muuttuu.
Ihmissuhteiden eteen on tehtävä töitä. Ei voi aina odottaa, että se toinen vain tekisi jotain ystävyyden eteen tai sitten sen sukulaisuuden eteen. Sukulaisiaan ei voi edes valita, mutta nehän voi poistaa elämästä ja koittaa unohtaa. Kuulostaa ehkä rajulta, mutta näin se vaan toimii.
Ystävyyttä on monenlaista. Itse koen, että hyvässä ystävyyssuhteessa molemmat saa jotain. Ystävyyden pitää olla vaivatonta, arvostusta pitää löytyä molemmin puolin ja rehellisyys sekä luottamus ovat hyvän ystävyyssuhteen kivijalka. Vaikka siitä ystävästä ei joka päivä kuuluisikaan mitään, niin tietää kuitenkin että se toinen on siellä. Hyvässä ja ehkä myös pahassa.
Millainen ystävä sinä olet? Odotatko aina, että se toinen ottaisi vain yhteyttä?
Kommentit
Lähetä kommentti