Joulumieltä hakemassa!
Minulle joulu on aina ollut juhlapyhistä se tärkein ja varsinkin näin aikuisiällä se vielä korostuu, kun asuu yli 400 kilometrin päässä sukulaisistaan. Tänä vuonna aloitin taas hyvissä ajoin joululahjojen ostamisen ja niiden paketoinnin. Mutta tänä vuonna on joulumieli ollut kateissa sattuneista syistä. Koitan silti kaivella sitä kuuntelemalla jouluradiota, miettimällä joulupöydän koristelua ja polttamalla kynttilöitä.
Kuten totesin joulumieli katosi tyystin, kun eno nukkui pois ja tänään on itseasiassa hautajaiset siellä yli 400 kilometrin päässä. Ja minä olen täällä. Jouluksi haluan kotiin. Ja viemään kynttilän hänen haudalleen ja muiden rakkaiden haudalle. Miten sitä osaa nauttia joulusta, kun tietää, että taas yksi sukulainen on poissa. Olen aina ollut murehtia. Murehdin kaikesta ja kaikkien puolesta. Välillä oikein havahtuu, että eikö elämässä ole mitään iloa? Onhan sitä, mutta sitä ei tajua. Tämä vuosi on ollut erityisen raskas ja vaikea kaikilta osin. Työpaikkaa minulla ei ole edelleenkään ja kaikki kanavat on ollut tässä asiassa minulla käytössä. Blogi,Facebook, Instagram, yleisimmät työhaku kanavat sekä olen lähettänyt moneen paikkaan avoimia hakemuksia. Eikä siltikään ole napannut. Yritänkö liikaa? Ehkä. Nimittäin työpaikkoja saa sellaiset, jotka ei välttämättä edes näin tiiviisti hae työpaikkaa, kun minä. Milloin on minun vuoro? Saanko edes töitä, kun olin sellaisessa työpaikassa, josta ei jäänyt käteen edes suosittelijaa, vaan kiusaamista. Tämäkin stressaa ja vie joulumieltä.
Joululahjat
2014 vuoden paketteja.
Tämän vuoden paketteja.
Suurimman osan joululahjoista olen hankkinut jo heti vuoden alussa. Ja pitkin tätä kulunutta vuotta olen pikku hiljaa hankkinut lahjoja. Paketoinnista tuli hyvä mieli. Se kesti kuitenkin sen paketoinnin ajan. Itse en näin aikuisena enää ole samalla tavalla tietenkään innostunut joululahjoista, kun lapsena. Muistelen lämmöllä esimerkiksi sellaisia lahjoja mitkä on lapsuudesta jäänyt mieleen. Muumipeitto. 💓Barbie, jolla oli siivet joista sai puhallettua saippuakuplia. 💓 Sain myös joku vuosi sellaisen mini kitaran ja lapsille tarkoitetut kosketinsoittimet. En kuitenkaan osaa tänäkään päivänä soittaa kitaraa. Pianolla osaan jotain pimputtaa.
Itselle tuo enemmän iloa joululahjojen antaminen, kun saaminen. Tykkään katsella, kun muut avaa joululahjoja. Yleensä se meneekin niin, että itse availen viimeisenä lahjat, kun muut ovat jo avanneet. 💓
Jouluruoka
Ruoan parissa työskentelevänä itselle on tärkeä osa joulua hyvä jouluruoka. Perinteinen, mutta ehkä myös jotain uutta twistiä joka joulu joulupöydässä. Erityisesti pidän siitä, että kalaa löytyy vähän joka muodossa pöydästä. Kinkku ei itselle ole se juttu ollut moneen vuoteen ja melkein pärjäisinkin itse ilman kinkkua. Perinteistä kuitenkin pidetään kiinni. Rosollit, laatikot ja karjalanpaisti. Ne löytyvät yleensä aina meidän joulupöydästä. Jonkilainen jälkiruoka on myös väännetty joulusuklaiden sekä torttujen kylkeen. Ja minusta on niin ihanaa istua kauniiseen koristeltuun joulupöytään läheisten kanssa. Varsinkin, kun niin harvoin näkee.
Joulukuusi ja ne koristeet sekä lumi!
Minun on vaikea saada joulumieli, jos ei ole lunta maassa. Se on vaan sellainen lapsuuden joulujen juttu, kun oli korkeat kinokset ja oli vielä ulkosauna, jonne muistaakseni vielä kannettiin vesi? Ja pikku pakkanen ja se savun tuoksu ja narskuva pakkaslumi kenkien alla. Muistoja, joista en luopuisi mistään hinnasta. Eilen törmäsin sellaisessa ryhmässä, kun Sydämeeni Joulun Teen (Facebook) lapsuuden jouluvaloihin. Värilliset valot, joissa oli sellainen "tähden" mallinen muovinen koriste päässä. Kirjoitinkin julkaisun alle, että muistan lapsuudesta ne valot ja tehtiin joku joulu sydän ikkunaan niistä valoista. Ja entäs, kun sellainen muovinen "tähti" oli eksynyt lattialle ja sen päälle astui? 😆 Myös tietyt kuusenkoristeet jäänyt mieleen. Värilliset kävyt, huurteiset kimaltelevat jääpuikot ja iänikuinen joulutähti. Ja joulukuusenhan pitää olla aito kuusi. Ei muovinen.
Näin kotoa jo muuttaneena vuosien saatossa on tullut myös itselle ostettua joulukoristeita. Mutta sitä samaa fiilistä niistä ei saa, kun lapsuudessa. Surullista, mutta totta että lapsuuden jouluja ei voita mikään ja sitä tunnelmaa ei saa enää koskaan takaisin, vaikka joulut ovatkin ihania vielä aikuisenakin, kun pääsee näkemään läheisiä.
Perinteitä
Jouluunhan kuuluu niitä tuttuja perinteitä, joita vielä vuosienkin päästä vaalitaan. Aamu alkaa joulupuurolla. Katsellaan vielä aikuisenakin jouluisia lastenohjelmia. Lumikko!💖 Haudoilla käyminen on tärkeä perinne ja tänä vuonna se vielä korostuu. Viime vuonna kuoli viimeinenkin isovanhempi ja oli tärkeä hetki käydä sytyttämässä kaikkien ukkien ja mummojen haudoilla kynttilät. Lisäksi joulusauna on sellainen, jossa vietän kauan. Saatan samalla tehdä kasvoille kuorinnan ja jaloille sekä istun kynttilän valossa. Meidän kissatkin nauttii saunan lämmöstä. Toinen jopa saattaa olla muutamat löylyt ottamassa. Yleensä meidän perheen joulussa toistuu sama kaava ja samassa järjestyksessä. Ja edelleen arvostan, että on perinteitä, joista ei niin vaan luovuta. Joku päivä me kaikki ei olla saman pöydän ääressä nauttimassa jouluruoasta. Siksipä koitan surusta, stressistä ja muista ongelmista huolimatta nauttia joulusta tänäkin vuonna, vaikka vaikeaa onkin.
Mitä jouluisia perinteitä teillä on? Onko lapsuuden joulut parempia, kun aikuisena? Ja mitä ihania joululahjoja te saitte lapsena ja muistelette nyt lämmöllä?
Kommentit
Lähetä kommentti