Mitä mulle kuuluu?

Elämää ja työpaikan etsimistä...

Pidemmän aikaa minua seuranneet (Instagramissa) ja blogi tekstejäni lukeneet tietävät viime vuodesta ja siitä miten raskas vuosi oli minulle. Se alkoi jo oikeastaan 2016 syksyllä ja jatkui koko viime vuoden. Odotin vain sitä hetkeä, että vuosi vaihtuisi ja voisi aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä ja samalla jättää kaiken vanhan taakse. No eihän se niin yksinkertaista tietenkään ole ja mieli ei vaan pysty kaikkea unohtamaan. Se on fakta ja totuus. 

En enempää nyt availe tätä viime vuoden juttua, mutta tässä on tekstiä työpaikkakiusaamisesta. Ja tässä syksyltä teksti työn hausta ja sen haasteita. Fiilikset edelleen samanlaiset työn hakemisesta. Fiksailin jopa näkyvämmäksi omaa CV:tä, jotta se pistäisi silmään ja olisi varmasti erottuvampi joukosta, mutta siltikään ei mitään uutta ja mullistavaa ole tapahtunut. Kertauksena, että olen siis tehnyt aiemmin ravintola-alan töitä (ollut mm. henkilöstöravintolassa töissä ja myös koulun/päiväkotien keittiömaailma on tuttua). En ole siis kokki, mutta olen ravitsemustyöntekijä, salityöntekijä, kassatarjoilija yms. Nimikkeitä on monia ja työtehtävät ovat TODELLA laajat ja osaamista on monesta eri vinkkelistä tällä alalla. Mutta uskokaa tai älkää ei ole töitä löytynyt. Olen miettinyt tätä tilannetta siltä kantilta, että entinen esimieheni, joka oli yhdessä vaiheessa suosittelijan roolissa  on ollut yksi syy miksi en ole saanut töitä. Esimerkkinä anna yhden tapauksen. Yksi täysin varma paikka oli minulle tiedossa eräästä ravintolasta, mutta yhtäkkiä sieltä ei sitten kuulunutkaan mitään ja tälle esimiehelle oli soitettu kaksikin kertaa ja kyselty millainen työntekijä olen. Myöhemmin minulle selvisi, että tämä esimies tekee hallaa enemmän, kun hyvää suosittelijana. Jos joku vaikka siirtyy toiseen paikkaan, niin tämä esimies soitteli uuteen paikkaan ja haukkui työntekijän tyystin. Niin minunkin kohdalla oli näin käynyt. Niinpä minulla ei tällä hetkellä ole CVssäni suosittelijaa. Mikä on varmasti osa syy tähän tilanteeseeni. Mutta jos teillä rakkaat lukijani on jotain ravintola- alan työtä tai vaikkapa joltain muultakin alalta töitä minulle, niin voin kertoa olevani nopea oppimaan ja sisäistämään uudetkin asiat. CV:tä en nyt tähän liitä, mutta sellaisen saa kun minulle laittaa sähköpostia, joka löytyy blogini tiedoista. Ja asustelen itse siis Hyvinkäällä! Ja töissä olen käynyt täältä myös Vantaalla ja Helsingissäkin, joten no problem työmatkat!

Mitä muuta minulle kuuluu sitten työn haun lisäksi? No lupasin itselleni, että jätän tänä vuonna kaikki ihmiset takseeni, jotka aiheuttavat negatiivisuutta ja edelleen tätä tunnetta, että happi loppuu ympäriltä. En kaipaa yhtään tämmöistä ihmistä ympärilleni, koska viime vuonna sellaisia ihmisiä oli elämä täynnä ja miten kävi? Olen koittanutkin luoda itselleni ympäristöä, jossa on mukava olla ja katsoa uusia asioita ja vaikeitakin asioita haasteena, jotka tulen selvittämään. Oikeastaan sellaisena tilana, että tämä on väliaikaista ja haasteet on tehty voitettaviksi tai ainakin ne voi selvittää. Esimerkkinä nyt tämä työttömyys. Tämä on suurin haaste itselläni ja vaikka MONESTI epätoivo, tunne siitä että ei ole riittävä tai en kelpaa mihinkään hiipii mieleen, niin koitan silti jotenkin kaivaa, että tämä muuttuu vielä, kun jaksan uskoa itseeni ja teen edelleen yhtä ahkerasti töitä sen eteen.

Minulla on myös tullut unelmia ja toiveita elämän suhteen tässä kuukausien aikana, kun on ollut aikaa miettiä! Tämä blogin kirjoittaminen on yksi. Rakastan jakaa mielipiteitäni kosmetiikkaa kohtaan, tykkään keskustella asioista ja rakastan sitä miten ihmiset ja mielipiteet ovat erilaisia, kuitenkaan toista loukkaamatta. Haluan siis viedä itseäni ja tätä blogia eteenpäin. Havahduin tässä viikonloppuna siihen, että olen aloittanut melkein vuosi sitten kirjoittamaan tätä blogia. Kaikkihan alkoi jo yli kymmenen vuotta sitten pienenä ajatuksena, että olisipa ihana kirjoittaa. Olen aina rakastanut kirjoittamista. Mutta tuolloin minulla ei ollut ideaa. Ja sitä paitsi näin myöhemmin ajateltuna elämää en ollut nähnyt tarpeeksi. Vaikka paljon silloinkin oli tapahtunut elämässä. Ideoita pursuaa ja rakastan myös valokuvaamista, joka on ollut harrastus murrosiästä asti. Visuaalinen ala kiinnostaa, mutta minua on kiinnostanut myös ylä-asteelta asti puutarha-ala tai oikeammin ehkä floristin ala. Mutta kuinkas kävikään. Päädyin elintarvikealalle. Ja tämmöisiä aloja ei tainnut olla edes Ylä-Savon ammattiopistossa silloin 2006. Haaveita ja unelmia pitää olla. Asia erikseen on sitten se miten, milloin ja koska niitä aletaan toteuttamaan. Tai ehkä minä teenkin sitä koko ajan. Heitän siis narun sinne toiselle puolelle ruutua ja kysyn taas onko sinulla tarjota jotain minulle, jolla saan unelmiani eteenpäin? Ehkä harjoittelupaikka tai oppisopimuspaikka? Viimeksi mainittu varsinkin kiinnostaa minua TODELLA paljon! 💓

Rakastu arkeen. Sitä olen myös itselleni tämän vuoden alun koittanut itselleni sanoa. Pienet ilothan siellä arjessa luovat iloa elämälle. Ainakin itselläni. Ruoan laittaminen, omat harrastukset mm. se värittäminen, puolison vapaat ja yhdessä katsottu leffa, keskustelut aamukahvilla tai ne rakkaat eläimet. Myös lähestyvä kevät saa mielenkin jotenkin valoisemmaksi, kun tietää valon määrän lisääntyvän ja sen, että keväällä kaikki puhkeaa kukkaan. Ehkäpä minäkin! 😀

Eli loppujen lopuksi ihan hyvää kuuluu. Elämässä voisi asiat olla paremminkin (se työpaikka), mutta ei elämä täydellistä voi olla. Se on opittu ja ehkäpä sitä en haluakkaan. Muuten kaikki olisi tasapaksua ja liiankin helppoa. Haasteet kuuluu elämään. Mutta sen koitan muistaa, että jos tämä kaikki mitä minulla nyt on vietäisiin ja annettaisiin takaisin, niin mikä tunne siitä tulisi? Olkaa siis onnellisia siitä mitä teillä on. Mutta muistakaa haaveilla, unelmoida, tehdä töitä niiden unelmien eteen ja ennen kaikkea olkaa armollisia kuitenkin itseänne kohtaan. Itse teen töitä tuon viimeksi mainitun eteen. Eli olemalla armollisempi itseäni kohtaan. 

Ihanaa sunnuntaita ja toivon kaikille ensi viikosta oikein aurinkoista ja valoisaa! Nauttikaa pakkasesta. 💖