Siirry pääsisältöön

Ulkonäköpaineet ja oma kehonkuva!

Sosiaalinen media luo ulkonäköpaineita!

Täydellisen vartalon omaavien naisien ja miesten kuvia tulee joka puolella vastaan. Nyt on "muotia", että naisilla on lihaksia, pyöreä takapuoli ja nähtävästi myös täydellinen iho. Totuus joidenkin kuvien kohdalla on toinen. Takapuolta työnnetään taaksepäin, että se näyttäisi täydellisen pyöreältä, ihoa siloitellaan täydelliseksi kuvanmuokkaus ohjelmilla ja lihaksia varmasti on hankittu salilta, mutta nähtävästi niidenkin kohdalla voi huijata. Miksi pitää huijata näyttävänsä aivan toisenlaiselta, kun on? Tissit eteenpäin ja takapuoli ylös! No eipä se minulta ole pois, mutta kyllä se vähän laittaa miettimään onko ihmisellä huono itsetunto?
147cm ja kiloja liikaa..

Microblading, hiustenpidennykset, geelikynnet, plastiikkakirurgia...

Myönnän,että itsellä oli pari vuotta sitten geelikynnet,koska edelleenkin omistan kynnet jotka liuskottuvat ja katkeavat. Olihan ne nätit ja oma taiteenlaji. Voisin ottaa uudelleen omien rumien kynsien tilalle. Olen myös miettinyt, että olisipa ihana, että nuo minun suomalaisille tutut raskaat luomet leikattaisiin. Jossain vaiheessa saatan toteuttaakin tämän. Inhottaa, kun ne saa näyttämään väsyneeltä. Myös huulien muotoilua olen miettinyt. Oma keho ja minä saan itse päättää mitä keholleni teen. Tämä pätee meidän jokaisen kohdalla ja jos omalle keholleen haluaa jotain tehdä, niin se ei ole keneltäkään pois.

Omalla kohdalla nuo ovat jääneet miettimisen asteelle. Epäonnistuneista leikkauksista onneksi myös varoitellaan ja se saakin miettimään haluaako mennä silvottavaksi. Ulkonäköään saa muutettua niin monin tavoin nykyään, että en varmasti edes tiedä kaikista. Maailmasta on tullut ulkonäkökeskeinen ja se luo paineita kaikille sukupuolesta riippumatta. Ja varsinkin huonomman itsetunnon omaavalle ja jopa lapset miettivät onko hyvä sellaisena, kun on. Pelottavaa. 

Minä olen hyvä tämmöisenä, kun olen!

Vai olenko sittenkään? 147cm ja kiloja liikaa. Iho kukkii aina stressin aikana ja luonne ei ole kaikkien mieleen. Sanon mielipiteeni suoraan ja seison mielipiteideni takana. Mutta olen myös hyvä kuuntelija. Eilen laitoin Instagramiin kuvan, jossa kirjoitin melkeinpä samoilla sanoilla itsestäni. En ole täydellinen ja meistä kukaan ei ole täydellinen, mutta olemme täydellisiä sellaisina, kuin olemme. Jokaisessa meissä on huonoja puolia.

Itse tottakai haluaisin olla pidempi ja laihempi. Laihduttaa voin, mutta tästä en enää kasva. Pituuskasvu loppui aikaa sitten. Mutta olenkin Pikku Myy. Stressata voisi vähemmän jolloin ihokin voisi hyvin. Se ei vaan onnistu tällä hetkellä. Elämä on valintoja täynnä. 

Olen ollut monen mielestä liian lyhyt, liian paksu, liian kärkäs sanomaan mielipiteeni, liian ruma, liian sitä ja tätä.. Miksi se toisen ulkonäkö on tuntemattomillekin niin tärkeä asia, että sitä pitää kommentoida ääneen? Eikö aikuiset osaa pitää (näin kauniisti sanottuna) turpaansa kiinni ja mölyt mahassaan? Eivät kaikki, mutta onneksi sellaisten kanssa ei tarvitse puhua ja tämmöiset ihmiset voi omasta elämästä heivata pois. Tai sitten hymyillä kauniisti ja näpäyttää takaisin.

Meistä toivottavasti jokainen tietää, että on täydellinen sellaisena, kun on, vaikka sitä ei aina itse näe. Meidän keho on meidän temppeli ja itse me omissa nahoissamme elämme ja tunne itsemme paremmin, kuin kukaan muu. Sen takia olen sitä mieltä, että ei kukaan voi määrätä sitä millaiselta sinun pitäisi näyttää! Some on petollinen ja voi luoda vääränlaisia kuvia siitä millaisia meidän pitäisi olla. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogi yhteistyöt+arvonta!

Uhka vai mahdollisuus? Sisältää arvonnan, joka ei liity yhteistyöhön laisinkaan...  Yli vuosi sitten, kun blogin perustin, niin pieneen mieleenikään ei olisi tullut, että minulle voisi aueta mahdollisuus yhteistyö juttuihin. Nyt olen kuitenkin päässyt tämän kuluneen vuoden puolella toteuttamaan eri firmojen kanssa näitä ja olen ollut todella innoissani näistä. Mutta näillä on myös kääntöpuolensa. Sain ensimmäisen "sä olet feikki- viestin" vähän aikaa sitten Instagramissa, josssa joku anonyymi ilman omaa kuvaansa lähetti directiin viestin siitä kuinka feikki olen ja kirjoitan blogiani näiden toivossa ja olen Instagramissakin vain näiden takia. Selvä juttu. Itse kirjoittaja ei kuitenkaan uskaltanut omalla kuvalla kirjoittaa ja epäilen kovasti, että minulle ei kissanpentu kirjoittele, joka oli profiiliin laitettu kuvaksi.  Muistaakseni kirjoitin erääseen postaukseeni täällä, että en kirjoita blogiani yhteistyön toivossa. Jos niin tekisin, niin ei olisi esimerksiksi synt...

Goodiebox helmikuu 2020

Luokattoman huono boksi ja näin heitetään hyvästi Goodieboxin tasolle! Minä tiesin. Pelkäsin ja tiesin. Sen jälkeen, kun Goodieboxin ja Betteboksin yhdistymisestä alettiin kohisemaan eri ryhmissä ja Instagramissa, niin tiesin miten tässä käy. Boksin taso tulee tippumaan. Ja tämän kuun boksi sen todisti. Boksin sisältö oli kaavittu jostain Betteboksin varaston jämistä, sillä boksissa oli KOLME jo Betteboksin ajoilta tutuksi tulleita tuotteita. Kolme samaa tuotetta sain aikoinaan Betteboksista. Olin boksin avatessani vihainen. Se kuvasti oikeasti sitä tunnetta mitä tunsin, kun avasin boksin. Vihainen, pettynyt ja petetty. Goodieboxin taso on ollut hyvä, jopa erinomainen aina tähän boksiin asti. Tuntemattomia brändejä ja tuotteita mitä en ole aiemmin päässyt testaamaan. Nyt marketti tavaraa mitä saat melkeinpä lähikaupasta ostettua. Betteboksin tasoa. Joka oli kuukaudesta toiseen todella ala-arvoinen boksin hintaan nähden ja lupauksiin nähden. En löydä enää edes sanoja tähän boksiin ...

Päivä kerrallaan, hetki kerrallaan

Elämää ei kannata suunnitella vuosien päähän! Helmikuu vaihtui maaliskuuhun, ja jo tähän kahteen kuukauteen on mahtunut paljon. Välillä mietin tätä blogin tulevaisuutta ja monta kertaa mielessä ollut myös tästä "luopuminen" ja lopettaminen. Ajatukset ovat tulleet siitä, kun aikaa ei ole aina samalla tavalla ja välillä mietin liikaa mitä muut sanovat. Joku joskus sanoi, että bloggaajat tukevat ja kannustavat tosiaan, mutta kaikkien kohdalla tämä ei pidä paikkaansa. Onneksi kuitenkin ympärillä on niitäkin ihmisiä, jotka antavat uudenlaista energiaa ja tukevat. Ja vastavuoroisesti sitä jaan heille. Kevättä kotiin, työtä ja blogi täyttää kaksi vuotta! Olen aina rakastanut kevättä. Linnut löytävät uudelleen ääneensä, aurinko paistaa enemmän ja valon määrä lisääntyy (tosin se paljastaa myös nurkassa nuokkuneet pölypallot). Jossain vaiheessa huomaa, että luontokin alkaa heräilemään ja ravistelee viimeisetkin talven rippeet pois. Kevät tuo toivoa. Sitä varsinkin toivon t...