Saa mullakin olla huonoja päiviä!
Tänään jankkasin tätä mantraa itselleni, kun alkoi ärsyttämään jo tutuksi tulleet vastaukset "valintamme ei valitettavasti kohdistunut tällä kertaa sinuun." Ai ei tälläkään kertaa? Milloin oikeasti on sitten minun vuoro tulla valituksi? Missä se oikea työpaikka on ja miksi en kelpaa?
Jatkuva huononmuuden tunne ottaa vallan!
Olen joka kerta huomannut tämän piirteen itsessäni, kun saan tuon alussa mainitun vastauksen työpaikasta johon olen hakenut, tai sitten sitä vastausta en saa ollenkaan. Alan sättimään itseäni ja vaivun jonnekin syvälle itseeni ja koitan etsiä niitä syitä miksi en kelpaa. Koitan olla positiivinen, mutta miten kauan sitä jaksaa olla positiviinen, kun on työn hausta kyse? Olen ollut nyt pari viikkoa virallisesti pitkäaikaistyötön ja se risoo. Olen virallisesti siis syrjäytynyt. Ainakin jollain asteella ja jonkun mielestä. Kukaa muuhan ei oikeasti tiedä millaisen työn olen tehnyt hakemusten, CV:n ja sen eteen, että hain töitä eri kanavia käyttäen. Olisihan se varmasti myös jollain tavalla hienoa, jos saisi tästä bloggaamisesta työn. Mutta yrittäjyys on kovaa hommaa ja en ole mikään somejulkkis, enkä sellaiseksi halua.
"Sun pitää pysyä positiivisena, niinkuin oot tähänkin asti pysynyt."
Ai onko oikeasti? Ei todellakaan. Mulla saa olla huono päivä, koska sullakin on varmasti joskus. Tänään päätin, että mulla on oikeus huonoon päivään ja se ei ole keltään pois. Facebookissa en edes viitsinyt kaikkiin kommentteihin vastata, koska olin niin ärsyyntynyt tästä tilanteesta. Laitoin silti päivityksen jossa manailin tätä tilannetta, kun tulee vastaus, että ei taaskaan ole valittu. Kyllä se alkaa syömään pidemmän päälle ihmistä. Ja miksi pitäisi olla joka päivä positiivinen, koska onhan se hanurista, että et saa sitä työpaikkaa, vaikka haluaisit. Sen saa joku toinen. Ehkä toisessa työpaikassa oleva tai työtön. Aloin myös miettimään, jos sen juuri saakin sellainen joka on toisessa työpaikassa. Sillä sentään on työpaikka ja minulla ei. Sitten vein ajatuksen tason sille asteelle, että onkohan se työpaikan saanut kokenut myös työpaikkakiusaamista ja siksi hakee uutta työpaikkaa. Sellainen ansaitsee uuden työpaikan.
Jos olet pidemmän aikaa ollut työtön tai sitten edes hetken, niin tiedät varmasti miten uuvuttavaa on päivästä toiseen odottaa vastauksia ja sitä tietoa, että pääsetkö edes haastatteluun asti. Sekin olisi jo puoli voittoa, kun sinne pääsisi. On tuskastuttavaa odottaa ja sitten pettyä. Sitten tulee se tunne, että laitoinpa tuohonkin paikkaan turhaan hakemuksen. Miksi teit sen? Ai niin sen takia, että pakko laittaa, jos töihin haluaa. Mutta, kun haluan sen työpaikan enkä halua taas kerran pettyä. Tänään tuli sekin tunne, että turhaa työtä laittaa hakemuksia. Olen työtön aina. Toivottavasti oikeasti näin ei ole, mutta kyllä tänään on ollut sellaisia ajatuksia pää täynnä, että sain päänsäryn.
En vieläkään ole päässyt tänä aamuna hiipineestä riittämättömyyden tunteesta ja tuskin pääsenkään tästä taas heti eroon. Ehkä sitten, kun saan sen työpaikan oikeasti, niin se tunne katoaa. Elämä on pettymyksiä. Ja negatiivisuutta aina välillä. Tosin sitä en jaksa kauaa ja jatkuvasti negatiiviset ihmiset on raskasta seuraa. Kohti uusia pettymyksiä vai miten se oli?!
Kommentit
Lähetä kommentti