Ne muutamat harrastukset...
Usein työhaastattelussa kysytään, että kerro jotain itsestäsi ja mitä harrastat. Ennen haastattelua mietin, että mitä harrastuksia viitsin tuoda esiin ja nauraakohan haastattelija sisäisesti, jos kerron esimerkiksi, että väritän. Kyllä. Väritän. Oikeastaan blogin perustamista, kun aloin miettimään oli yksi syy väritys harrastukseni, josta oli tarkoitus kirjoittaa. Yllättäin blogin nimi sitten tulikin tähän harrastukseen liittyen. Elämää Väripaletilla. Rakastan edelleen blogini nimeä ja sen ympärille olen blogin koonnut ja se sopii mielestäni moneen eri aihealueeseen. Hirveästi blogini aiheet eivät kuitenkaan tätä aihetta käsittele, koska blogia kirjottaessa elämä on tuonut blogiin erilaisia aiheita. Mutta mennään niihin harrastuksiini. Aloitan sillä värittämisellä.
Värejä ja luovuutta!
Värittäminen on itselle ollut alkujaan. Mielen nollaamista ja värien juhlaa. Oikeastaan lähemmin tähän harrastukseen pääset tustumaan vanhasta blogi postauksestani. Itsellä on kertynyt tähän päivään mennessä hyllylleni pelkkiä värityskirjoja ja tulostettuja värityskuvia. Aikuisten värityskirjat oli 2015 pinnalla ja koen, että harrastuksena se on ehkä hieman hiipunut kolmessa vuodessa. Olen saanut kommentteja siitä miten outoa, että aikuinen taantuu lapsen tasolle, kun värittää harrastuksena. Mielestäni luovuutta on herättää jonkun toisen piirtämä kuva henkiin väreillä. Lapsellisuutta taas en näe tässä harrastuksessa sen vähempää, kun aikuisten miesten/naisten autoharrastuksissa. Värittäminen vie hetkeksi ajatukset muualle ja rakastan puuvärien tuoksua.
Lukeminen vie toiseen maailmaan...
Olen varmasti muutaman kerran maininnut, että minulle ei ole aina ollut lukeminen mitenkään helppoa. Ala-asteella minulla todettiin lukihäiriö. Olin usein tukiopetuksessa lukemisen ja myös kirjoittamisen takia. Lisäksi kielten oppiminen oli myöhemmin vaikeaa ja englannin kielessä en edelleenkään ole mikään haka. Toisaalta liiallinen kielioppiin painottaminen vaikutti myös paljon ylä-asteella siihen, että ei kiinnstanut edes oppia.
Lukeminen on itselle ollut aina sellainen "luksus" asia. Itselle, kun se lukeminen ei tosiaankaan ole ollut aina itsestäänselvyys, niin olen kiitollinen siitä, että opin lukemaan lopulta sujuvasti ja osaan myös kirjoittaa (edes jotenkin) nykyään. Lukeminen vie matkalle toiseen maailmaan. Lukemista suosittelen kaikille!
Valokuva kertoo monta eri tarinaa!
Se ensimmäinen kamera.
Pikku Myy.
Valokuvausta olen aina rakastanut. Ensimmäisen kunnollisen digikameran sain rippilahjaksi 2005. Olympus Mju Mini, tuttavallisemmin Pikku Myy. 💓 Se oli rakkautta ensisilmäyksellä ja mielestäni kyseisen kameran muotoilu oli aivan ihana. Sen jälkeen taisi olla kaksi muuta digikameraa ennen järjestelmäkameraa.
Valokuvaaminen on tullut itselleni jotenkin luonnostaan, vaikka itse en pidä kameran edessä olemisesta. Luonnon kuvaaminen on edelleen se juttu. Tämäkin yhtälailla luova harrastus, kuin värittäminenkin!
Ja ne muut harrastukset...
En tiedä laskenko joogaamista enää harrastukseksi, koska pidän sillä omaa terveyttä ja myöskin kuntoa yllä. Harrastan myös oman elämäni floristina olemista ja kosmetiikkaa. Myös tämän bloggaamisen tällä hetkellä lasken jollain tavoin harrastukseksi, koska tulojahan en tästä ole saanut. Yhteistyöt ovat yleensä korvattu sillä tuotteella mistä kirjoitan oman rehellisen mielipiteeni. Elokuvat ja musiikki ovat osa elämää, joten niitä en koe harrastuksesi. Keräilykin on jäänyt (Muumeja ja kissapulloja), joten niitäkään en harrastuksiksi enää miellä.
Harrastusten kautta olen myös saanut ihania juttuja elämään ja tutustunut uusiin ihmisiin. Samanlaisiin, kun minä. Meillä kaikilla on ne omat harrastukset (toivottavasti) mistä nauttii. Olkoon se sitten lukeminen tai ne autot.
Kommentit
Lähetä kommentti