Elämäni kirjat

Lukeminen on portti toiseen maailmaan!

Lukeminen ei ole itselle ollut aina itsestään selvyys. Olen maininnut siitä täällä blogissa sekä Instagramissa, että ala-asteella minulla todettiin lukihäiriö. Opin todella hitaasti lukemaan ja kirjoittamaan oikein. Muistan, kun olin tukiopetuksessa tämän takia. Lukeminen on kuitenkin ollut itsellä sellainen juttu mistä nautin. Paitsi ehkä tässä puolentoista vuoden sisällä sekin on ollut itsellä lähinnä pakkopullaa, kun en osaa rentoutua edes kirjan parissa.

Potterit vievät edelleen mukanaan! 

Kirjoja minulla on kaksi hyllyllistä. Osan kirjoista luen kerran ja osaan palaan myöhemmin uudemman kerran, ja saatan lukea kirjan vielä myöhemmin montakin kertaa. Lapsena sain joulu-ja synttärilahjaksi Harry Potter kirjoja. Ensimmäisen Potterin sain isosiskoltani syntymäpäivälahjaksi. En muista enää minkä ikäinen olin silloin. Muistan myös yhden joulun, kun joulukuusen valojen loisteessa yöllä luin joululahjaksi saamaani kirjaa muiden nukkuessa.

Harry Potter kirjoja ei malttaisi laskea kädestä. Ne tekisi mieli lukea yhdeltä istumalta. Muistan, kun viimeinen kirja ilmestyi ja voi sitä tyhjää oloa mikä tulee, kun kirjasarjan saa päätökseen. Sama tunne tulee välillä jonkun sarjan kohdalla. Lempihahmoni oli Severus Kalkaros. Molemmissa! Kirjoissa ja elokuvissa. Hahmon tarina on kiehtova ja jopa yllättäväkin kirjojen edetessä loppuun. Kirjoissa on monta hahmoa ja kirjat muuttuvat sävyltään tummemmaksi kirja kirjalta.

Harry Potterit olivat osa lapsuutta ja ovat edelleen lempikirjojani. 

Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarja

Gabaldonin kirjat ei olisi ehkä ensimmäinen valintani ollut vielä viisi vuotta sitten. Tai varsinkaan kymmenen vuotta sitten. Historialliset kirjat eivät ole sellaisia mistä yleensä nautin. Puuduttavaa luettavaa ja jätän yleensä sellaiset kirjat kesken.

Matkantekijä-sarja on kuitenkin eri maata. Kirjoissa on paljon muutakin, kun historiaa. Gabaldonin kirjoissa on huumoria, romaantiikkaa, historiaa ja kuumottavia tilanteita. Myös surua ja menetystä. Kirjat ovat tässäkin tapauksessa parempia, kun tv-sarja. Olen törmännyt keskusteluihin missä Clare ärsyttää hahmona tv-sarjassa, mutta kirjassa taas ei aiheuta samoja tuntemuksia. Jamien taas on yhtä ihana molemmissa. Suosittelen lukemaan ennen sarjan katsomista!

Torey Hayden

Introverttinä koen enemmän empatiaa eläimiä kohtaan, kun ihmisiä. Paitsi on poikkeuksia. Erityishuomiota vaativat lapset saavat minulta enemmän empatiaa, kun sellaiset lapset tai aikuiset joilla ei ole sairauksia tai poikkeuksia, jotka vaatisi huomiota. Kuulostaa ehkä karulta, mutta tiedän monia kaltaisiani ihmisiä.

Haydenin kirjat kertovat erityisistä lapsista, jotka kaipaavat erityistä huomiota, aikaa ja myös pitkäjänteisyyttä. Tiikerin lapsi teki aikoinaan itseeni vaikutuksen ja nämä kirjat voi lukea uudelleen ja uudelleen. Kevyttä iltalukemista nämä eivät ole. Tosielämää, ja varmasti saavat miettimään millaisia vanhempia tässäkin maailmassa voi olla. 

Carlos Ruiz Zafón

Oletko kuullut Unohdettujen kirjojen hautausmaasta? Tämä kirjasarja vie taatusti mukanaan. Niin kävi minulle. Ostin ensimmäisen osan Tuulen Varjo joltain kirpparilta. Pian oli pakko hankkia loputkin sarjan suomennetut versiot. Sarjan viimeisen osan sain luettu kuukausi sitten ja nyt tekisi mieli aloittaa jo alusta lukemaan. Sarjan viimeinen osa tuo loputkin salaisuudet esiin.

Kirjoja olisi vielä enemmänkin, mutta tässä on nyt ensimmäisenä mieleen tulleet kirjat. Tai oikeastaan kirjasarjat. Rakastan myös Tove Janssonin kirjallisuutta, koska kansien sisään on saatu paljon viisaita sanoja. Hömppäkirjallisuus kuuluu itsellä kesä lukemistoon. Hömpällä tarkoitan kaikkia yli romantisoituja kirjoja. 

Itseäni kiehtoo kirjat, joissa tarina etenee kirja kirjalta, yllättäviä kohtaamisia, salaisuuksia, tummia sävyjä ja myös ehkä yliluonnollisuutta. Toki Haydenin kirjat ovat tässä tapauksessa poikkeus. Lukeminen vie ajantajun, kun kohdalle osuu oikeanlainen kirja!