Muistoja varaston kätköistä...
Miten kaukaiselta tuntuukaan ajatus siitä, että sai syntymäpäivä- ja joululahjaksi CD-levyjä. Vielä kaukaisemmalta tuntuu ajatus kaseteista. Sitten miettii miten vanha sitä onkaan, ja heti toinen ajatus tulee perään, että onneksi on syntynyt 90-luvulla. Ennen kaikki oli paremmin. Tai sitten ei.
Nykyään musiikkia kuunnellaan Spotifysta tai Youtubesta. Oikein saa pinnistellä ja miettiä milloin viimeksi on käynyt kaupassa levyjä selailemassa. Tai no onneksi siitä ei niin kauan ole aikaa. Täällä oli vielä Anttila, kun on viimeksi käynyt katselemassa mitäs sieltä levyosaston alelaarista löytyy. Anttilan levyosasto oli parasta mitä tiesin!
Minulta löytyi muovikassillinen CD-levyjä. Ensimmäinen levyni oli Anssi Kelan Nummela. Sitä ennen kaikki biisit kuunneltiin kasetilta. Tai radiosta nauhoitettiin kasetille. Kai se oli mahdollista vai muistanko väärin? Ja entäs sitten miten pahoilla teillä sitä on joskus ollut ja "polttanut" levyjä. Kaikki ne parhaat biisit omalla kokoelma levyllä. "Mepen parhaat." Tai Mervin kokoelma. 😁 Sitten piirrettiin itse kansi näihin levyihin. Niistä en laita tänne kuvia. Jotain pidän ihan omanani enkä laita esille tänne.
Tik Tak, Pikku G, Gimmel ja mitään en häpeä!
Muistan miten nolona pidettiin, jos piti Antti Tuiskun tai Pikku G:n musiikista. Minusta ne ihmiset oli noloja, jotka oli tätä mieltä. Pahimmassa tapauksessa jopa kiusattiin tästä. Pidän näitä kiusaajia säälittävinä. Kiusaaminen on aina väärin.
Itse en häpeä sitä mitä olen kuunnellut. Jännä juttu miten Antti Tuisku ja Pikku G ovatkin nyt iso juttu ja ei ollenkaan noloa. Nostalgista enemmänkin on kuunnella Pikku G:n Me ollaan nuoriso biisiä. En muista mikä olisi ollut sitten cool juttu siihen aikaan, kun Pikku G tai Antti Tuiskun ura oli aluillaan. Eikä oikeastaan kiinnosta. Musiikista ja musiikkimausta ei voi kiistellä.
Osa levyistä mitä omista kokoelmista löytyy on sieltä 2000-luvun alusta. Viimeisimmät taitaa olla 2010-luvun alusta. Sen jälkeen en ole itse ostanut levyjä tai saanut niitä lahjaksi. Musiikin kuuntelu muuttui ja biisejä ladattiin tikulle esimerkiksi Youtubesta. Tämän jälkeen tulikin jo edellä mainittua Spotify. Eilen otin kuitenkin lasillisen viiniä ja aloin käymään levyjä läpi. Miten olikaan unohtanut osan biiseistä! Ja mitä kaikkea nämä pahamaineiset poltetut levyt sisälsivätkään. Miksi ihmeessä niiltä löytyy Puuha-Peten tunnari tai Grandiosa pizzan mainosbiisi? Ei mitään muistikuvia.
Lisäksi Basshunter on ollut joskus suosikki. "Jumputus musiikki" on edelleen parasta. Minulta löytyy myös Black Eyed Peasin levyjä ja Eminemin levyjä. Britney Spearsin äänestä en ole koskaan välittänyt, mutta näköjään yksi levy Britneytäkin löytyy. Christina Aguilera on taas enemmän mieleeni ja hänen biisejä tuli kuunneltua enemmän. Mikä ääni!
Tuo musiikki on kuulunut minun elämääni silloin. Niiden parissa on kokenut iloa ja surua sekä onnea. Niiden parissa myös minusta on kasvanut se mitä olen nyt. Siihen vaikuttaa toki moni muukin asia, mutta kyllä musiikki on myös vahvasti muokannut minusta tämän mitä olen.
Millaisia aarteita sinun levyhyllystä tai varastojen kätköistä löytyy? Minkä vuosikymmenen musiikki on osa sinua?
Kommentit
Lähetä kommentti