Stressi helpottaa!

Hei, hei työpaikkailmoitukset!

Huomasin eilen, että missä on se kamala stressi mikä on ollut kuukausia. Tai no oikeasti yli vuoden jo! Elämässähän on aina stressiä ja olen sitä mieltä, että hieman saakin olla stressiä tai painetta, koska silloin tuntee elävänsä.

Suurin syy stressiin

Ei se työn hakeminen, vaan ne monet ilmoitukset, jotka tulee sähköpostiin myös viikonloppuisin. Olisihan ne saanut napattua pois päältä, mutta minä hölmönä tottakai loin enemmän ja enemmän painetta itselleni, ja en levännyt yhtään päivää työttömyys aikana työn hausta. En yhtään. Jokaikinen päivä kävin läpi ne ilmoitukset mitä tuli sähköpostiin, ja sitten vielä muuta kautta hain töitä. 

Ne sähköposti ilmoitukset olivat kyllä suurin syy siihen miksi stressasin. Ne oli pakko avata. Tai pakko ei ole, mutta jos ne tulee suoraan puhelimeen, niin kyllähän ne tulee avattua. Työpaikkavahti voi olla hyvä asia, mutta minun tapauksessa se aiheutti vain stressiä. Suurin osa ilmoituksista oli sellaisia, että en olisi voinut edes kaikkiin työpaikkoihin hakea. Viikossa kourallinen oli niitä, jotka olivat sellaisia mihin oli edes järkeä hakea. 

Elämä on helpompaa, kun on töitä!

Kyllä se vain niin on, että helpompaa on olla töissä, kun työttömänä. Ei tarvitse selvittää montaa asiaa työkkäriin tai liittoon. Ei tarvitse stressata sitä, että kohta saa vielä vähemmän rahaa ja on laskuja mitä pitää maksaa. Minullakin alkoi olla lähellä se, että tipun ansiosidonnaiselta Kelan työttömyyspäivärahalle. Maalasin tästäkin kauhukuvia jo. Sen puljun kanssa olen ollut tekemisissä melkein kymmenen vuotta sitten viimeksi ja sanon, että ei kiitos enää ikinä. Jos ei ole pakko. Lisäksi saa rytmiä päiviin, pääsee kotoa pois ja ehkä tutustuu ihmisiinkin.

Työ on vain iso osa elämää. Jos voittaisin rahaa ison summan, niin varmasti tekisin edes jotain työtä. Sitten se ehkä olisi sellaista mistä on haaveillut. On varmasti ihmisiä, jotka nauttii siitä että ei tarvitse tehdä mitään. Työttömyys on kivaa ja haluaisi olla aina "vapaalla". Minulla ei tässä kohtaa enää sitten ymmärrys riitä. Ehkä ei tarvitse. Mutta tiedän kyllä ihmisiä, jotka ihan oikeasti nauttii siitä, että ei tarvitse töissä olla ja tee elettäkään, että etsisi sitä työtä.

Sympatiat ja tsempit kaikille työtä etsiville. Varsinkin niille, jotka ovat olleet jo kauemman aikaa työttömänä ja yritys on ollut kova. Nyt voin sanoa, että voin samaistua tunteeseen. En aio sanoa, että vielä se oikea työpaikka löytyy tai älä masennu ja ole positiivinen. Minua rehellisesti sanottuna välillä otti päähän nuo kommentit, vaikka kuinka kliseisen totta olisikaan. Se ei lohduta aina. Sen sanon. Ja aina ei tarvitse olla positiivinen. Paskoja päiviä saa olla ja tulee olemaan. Niistä on sitten koitettava kamppailla pois omalla tahdonvoimalla.