Onkohan tullut valittua väärä ala?
Työt aloitettu maanantaina ja onhan se ihana, että on rytmiä elämässä ja työpaikka. Puoli viisi herätys ja neljältä kotona iltapäivällä. Silti tämä kolme päivää on jo saanut miettimään, että haluan joskus tehdä töitä aivan yksin. Ilman työkavereita. Tai ainakin sellaisessa paikassa missä on sekä naisia, että miehiä tasavertaisesti. Kaikki draamat ja selän takana kakan puhumiset saa heti niskakarvat pystyyn!
Muistui mieleen miksi rakastan tehdä töitä yksin!
Rakastan työn tekoa ilman, että tarvitsee olla sosiaalinen vielä työkavereiden kesken. Asiakkaat riittää. Sopeutuminen vie oman aikansa, mutta introvertti kaipaa omaa rauhaa myös työssä. Tällä alalla missä minä olen ollut aina siitä asti, kun valmistuin, niin se ei vaan ole mahdollista. Ihanaa silti saada kehuja siitä, että tartun tehtävään, kun tehtävään ilman mutinoita ja olen tehokas. Sitähän minä olen. Tiedän itsekin.
Onneksi on työtä ja nyt voi työssä (jos ehtii) miettiä sitä mitä haluaa ehkä joskus tehdä. Kotoa on ihana päästä pois ja minulle tärkeintä on kohtaamiset asiakkaiden kanssa, itsensä toteuttaminen ja se, että on sopivissa määrin kiire töissä. Se, että saan tehdä asioita ja nähdä oman käden jäljen. Paljon uusia asioita olen saanut oppia jo kolmessa päivässä.
Tämä tahti työelämässä tulee jossain vaiheessa kostautumaan blogille. Sen tajusin tänään viimeistään kunnolla. Ehkä olen keksinyt ratkaisun tälle ns. somelle, kun aikaa kuluu. Nyt tuntuu siltä, että voinko yhdistää elämässä sekä tämän, että työn, kun aikaa kotona on neljä-viisi tuntia ja taas mennään nukkumaan? Instagramissa tulossa muuten arvontaan viikonloppuna! Sen halusin tähän loppuun huikata. Tässä vähän kuulumisia työelämästä. Ai niin ja 30 kilometriä kävelty töissä 3 päivän aikana. Aika hyvin!
Kommentit
Lähetä kommentti