Uusia ihmisiä, tapoja ja ristiriitoja!
Kun menee uuteen paikkaan töihin, niin siinä on aina omat "pelkonsa." Minua itseäni ei jännittänyt töihin meno, mutta olen varovaiseksi tullut ihmisten kanssa. Oikeastaan en tiedä haluanko tutustua edes työkavereihin sen kummimmin. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta haluan pitää erillään työminän ja kotiminän.
Kaikki eivät pidä minusta tai työ tavoistani...
Jo ensimmäisten päivien aikana huomasin, että eräs työntekijä kohtelee minua kylmästi ja välinpitämättömästi. Selvä. Ei kaikkien tarvitsekkaan pitää minusta tai tavoistani, sillä en minäkään pidä kaikista. Tapa jolla se näytettiin toi kyllä vahvasti mieleen entisen työpaikan. Mulkoilu, huokailu ja vähättely toi olon, että anteeksi kun tulin auttamaan teitä, voin lähteä sinne missä ehkä tarvitaan minua enemmän.
Vanhoista työkuvioista oppineena päätin kuitenkin, että en halua minua kohdellaan räsynukkena. Sanoin rehellisesti esimiehelleni, että millaisissa kuvioissa olen ollut aiemmin, että tietää miksi saatan mennä lukkoon ja olla hiljaa, tai sanon herkästi jostain epäkohdasta. Kuten aiemmin kirjoitin tänne työpaikkakiusaamisesta, niin se jättää jäljen ja tietyn varovaisuuden,mutta tässä kohtaa minusta on tullut myös avoimempi ja uskallan sanoa näistä asioista ääneen!
Onneksi esimies tiesi heti mistä tai kenestä puhuin ja kiitti rehellisyydestä ja avoimuudesta. Uuden työntekijän tai kenenkään muunkaan ei tarvitse sietää ihan kaikkea. Toivottavasti muutkin uskaltavat tehdä asialle jotain, jos työpaikalla joutuu sietämään huonoa kohtelua.
Työtavat ovat myös sellaisia mitkä aiheuttaa ristiriitatilanteita. Toinen tekee asian toisella tavalla ja toinen toisella. Sitten, jos teenkin asian tehokkaammin ja omalla tavalla, niin se onkin väärin tai saan mulkoiluja ja kysymyksiä miksi teen näin, enkä tee sillä tavalla, kun sanotaan. Uusi ihminen tuo omat työtavat mukanaan ja koittaa samalla myös sopeutua niihin talossa oleviin työtapoihin. Kumpikaan ei ole väärin, jos asiat tulee tehtyä. Työtapoja on yhtä paljon, kun tekijöitä.
Huomasin itse, että jättäydyin tarkoituksella keskusteluista ensimmäisellä viikolla. En kertonut muuta itsestäni, kun sen, että millaisessa paikassa olen ollut töissä ja nimen. Mitäpä muuta ihmisten tarvitseekaan tietää.
Viikonloppusuunnitelmat kerroin ympäripyöreästi. Itselle tilanne on uusi, koska olin samassa firmassa monta vuotta ja en halua samanlaista tilannetta enää koskaan missä olin vuosia. Teen työni hyvin ja tehokkaasti, mutta minusta tuskin tulee samaan mitään irti muuten. Töissä jutellaan töistä eikä elämästä. Jään varmaan tämän takia hieman ulkopuoliseksi, mutta itselle se on parempi vaihtoehto, kun se että kerron liikaa itsestäni. Työminä olkoon tästä lähtien erillään kotiminästä. Ei ainakaan voi tulla tilannetta, jossa ihmiset tietää liikaa minusta ja käyttäisi niitä hyväksi.
Ensimmäinen viikko töissä oli siis hieman ristiriitainen, työntäyteinen ja varovaisuutta oli ilmassa paljon. Mutta sain positiivista palautetta tehokkuudesta ja siitä, että teen työt mukisematta ja hyvin ja sisäistän asiat nopeasti. Eikös töitä pidä niin tehdä? Työ on minulle iso osa elämää ja nautin siitä, että saan olla töissä. Menee varmasti oma aikansa, että pääsen kunnolla kiinni talon tapoihin, mutta jos ei tee, niin ei opi!
Kommentit
Lähetä kommentti