Pakkopullaa ja koululiikunta painajaisia En ole koskaan nauttinut liikkumisesta. Ehkä syynä on kouluajan kamalat liikuntatunnit. Hiihtämistä vihasin. Joukkuelajeja vihasin. Uiminen se vasta kamalaa olikin. Onneksi ylä-asteella ei tarvinnut kertaakaan mennä uimaan. Näin aikuisiälläkin edelleenkin koen liikunnan pakkopullana. Olenko siis rapakunnossa? Vaikka en nauti liikunnasta, niin hyötyliikuntaa tulee töissä ihan omiksi tarpeiksi. Kävelin töissä eilen 12,5 kilometriä. Nostelen painavia asioita myös töissä, joten ilmainen punttisalitreeni tulee siinä samalla. Ei voi siis sanoa, että olisin rapakunnossa. Luin eilen jostain, että jos tekee fyysistä työtä, niin pitäisi vapailla ottaa niinsanotusti löysin rantein. Näyttöpääte työtä tekevien taas pitäisi käydä kävelyllä ja liikkua. Toisaalta tämä pitäneen paikkaansa. Itse en suo ajatustakaan viikonloppuisin sille, että liikkuisin. Mielummin käperryn viltin kanssa lukunurkkaani. Lääkäri totesi josku...
Blogin takaa löytyy nainen, joka bloggaa elämästään. Blogistani voit lukea kosmetiikasta, sisustamisesta, elämän iloista ja niistä kipeistäkin asioista. Tartun myös aiheisiin joista ei tarpeeksi puhuta. Tervetuloa seuraamaan elämääni ja lukemaan blogiani! Yhteydenotot s-postiini: mervi.partanen@gmail.com