Liikunta ei voisi vähempää kiinnostaa!

Pakkopullaa ja koululiikunta painajaisia

En ole koskaan nauttinut liikkumisesta. Ehkä syynä on kouluajan kamalat liikuntatunnit. Hiihtämistä vihasin. Joukkuelajeja vihasin. Uiminen se vasta kamalaa olikin. Onneksi ylä-asteella ei tarvinnut kertaakaan mennä uimaan. Näin aikuisiälläkin edelleenkin koen liikunnan pakkopullana. 

Olenko siis rapakunnossa? 

Vaikka en nauti liikunnasta, niin hyötyliikuntaa tulee töissä ihan omiksi tarpeiksi. Kävelin töissä eilen 12,5 kilometriä. Nostelen painavia asioita myös töissä, joten ilmainen punttisalitreeni tulee siinä samalla. Ei voi siis sanoa, että olisin rapakunnossa. 

Luin eilen jostain, että jos tekee fyysistä työtä, niin pitäisi vapailla ottaa niinsanotusti löysin rantein. Näyttöpääte työtä tekevien taas pitäisi käydä kävelyllä ja liikkua. Toisaalta tämä pitäneen paikkaansa. Itse en suo ajatustakaan viikonloppuisin sille, että liikkuisin. Mielummin käperryn viltin kanssa lukunurkkaani. 

Lääkäri totesi joskus minulle, että tekisi hyvää mennä vesijumppaan selän ja polvien kannalta. Niin minullahan on molemmat polvet "valuvikaiset" olleet syntymästä asti. Alaselässä taas on mutka eli skolioosi. Paineen tunne ja kipu ovat arkipäivää, mutta olen löytänyt helpotusta joogasta. Vesijumppaan en todellakaan mene. Koen uimahallit ahdistavana paikkana. En pidä siitä, että pitäisi olla vähissä vaatteissa tuntemattomien seurassa. Mielummin uin kesällä järvessä ilman yleisöä. 

Salilla käyminen ei ole myöskään minun juttuni. Tai ehkä voisin käydä sellaisessa paikassa missä ei ole muita. En vaan nauti siitä, että liikkuisin muiden silmien edessä. Ehkä olen vaikea ihminen.

Onko sinulle jäänyt liikuntaa kohtaan "pakkopulla" olo tai etkö nauti liikunnasta? Oletko päässyt tästä jotenkin yli ja nautit nyt liikunnasta ja sen ilosta?