Miksi vapaaehtoinen lapsettomuus on kamalaa joidenkin ihmisten mielestä?
Törmään taas kysymykseen onko sinulla lapsia? Vastaan tähän tottakai, että ei ole. Sitten jatketaan kysymystä toteamalla, että sinähän olet vielä niin nuori. Totean, että eipä tässä enää mitään nuori olla enää ja olen tehnyt aikaa sitten päätöksen, että lapsia en tee. Kauhistunut ilme pöydän toisessa päässä kertoo jo kaiken. "Mutta kyllähän lapsia pitää tehdä, että joku käy sitten katsomassa, kun olet vanha." Argh.
Lapsettomuus on oma henkilökohtainen valinta ja silti se tuntuu järkyttävän osaa ihmisistä!
Yleensä en uusien ihmisten seurassa halua puhua koko aiheesta. Suoraan sanottuna minua loukkaa se, että ei haluta uskoa että pysyn päätöksessäni. Sen sijaan naureskellaan ja vähätellään. Kamalin kommentti oli, että en tiedä rakkaudesta ikinä mitään, jos en lasta tee. Miten toinen ihminen edes voi sanoa tuolla tavalla? Minua ainakin loukkasi tuollainen ja sanoinkin, että sinullahan ei myöskään ole oikeutta sanoa tuolla tavalla minulle.
Eletään vuotta 2018 ja joidenkin ihmisten mielestä lapsia pitäisi tehdä sen takia, että joku käy katsomassa vanhainkodissa. No onneksi olen sitä mieltä, että tulen kuolemaan "nuorena". Toinen asia on se mistä jaksetaan sanoa joka kerta, että lapsi tekisi minusta kokonaisena. Olenko puolikas? Tai, että se rauhoittaisi minua. En käy baareissa tai muutenkaan tykkää juhlimisesta. Myös kauhistelua olen saanut siitä, että mitä omat vanhemmat ajattelee tai puolison vanhemmat. Asiahan ei kuulu tässä kohtaa kenenkään vanhemmille.
Äidinrakkautta en varmasti tule kokemaan, mutta en koe silti jääväni mistään paitsi. Tämä silti tuntuu monen ihmisen mielestä tänäkin päivänä sellaiselta asialta johon voi puuttua, vaikka päätös on henkilökohtainen. Pitäisi alkaa valehtelemaan aina lapsi kysymyksen kohdalla, että kotoa löytyy kolme lasta, itseasiassa olen synnyttänyt kaksoset.
Olen käsitellyt tätä aihetta aiemminkin tässä postauksessa. Laitoin myöhemmin Instagramissa kyselyn saako muut puuttua toisen ihmisen päätökseen olla lapseton. Olin yllättynyt, että jopa 30% oli sitä mieltä, että saa puuttua. Sain silloinkin viestejä, että olen nuori ja mieli muuttuu. Eihän lapsetonkaan kyseenalaista sitä, että joku haluaa lapsia. Miksi toisinpäin tämä olisi yhtään sen sallitumpaa?
Onneksi keskusteluista voi lähteä pois ja ei tarvitse loukkauksia kuunnella. Olen sitä mieltä, että on jokaisen oma henkilökohtainen valinta haluaako tehdä lapsia vai onko tekemättä. Toiset eivät välttämättä edes saa lapsia. Toisille se ei kuulu. Piste.
Äidinrakkautta en varmasti tule kokemaan, mutta en koe silti jääväni mistään paitsi. Tämä silti tuntuu monen ihmisen mielestä tänäkin päivänä sellaiselta asialta johon voi puuttua, vaikka päätös on henkilökohtainen. Pitäisi alkaa valehtelemaan aina lapsi kysymyksen kohdalla, että kotoa löytyy kolme lasta, itseasiassa olen synnyttänyt kaksoset.
Olen käsitellyt tätä aihetta aiemminkin tässä postauksessa. Laitoin myöhemmin Instagramissa kyselyn saako muut puuttua toisen ihmisen päätökseen olla lapseton. Olin yllättynyt, että jopa 30% oli sitä mieltä, että saa puuttua. Sain silloinkin viestejä, että olen nuori ja mieli muuttuu. Eihän lapsetonkaan kyseenalaista sitä, että joku haluaa lapsia. Miksi toisinpäin tämä olisi yhtään sen sallitumpaa?
Onneksi keskusteluista voi lähteä pois ja ei tarvitse loukkauksia kuunnella. Olen sitä mieltä, että on jokaisen oma henkilökohtainen valinta haluaako tehdä lapsia vai onko tekemättä. Toiset eivät välttämättä edes saa lapsia. Toisille se ei kuulu. Piste.
Olen samaa mieltä siitä, että toisen päätöstä ei tule arvostella. Ja vaikka joskus jonkun mieli olisikin muuttunut niin entä sitten, pitääkö sen varjolla väheksyä ihmisten päätöksiä ja mielipiteitä. Itselläni ei vielä ole lapsia, mutta haluan niitä kyllä ehdottomasti. Olen kuitenkin törmännyt myös siihen, että joillekin lapsettomuuden valinneille se on kauhistus. En tarkoita sinua, mutta homma toimii myös toisinpäin. Uskonkin siis siihen, että oli päätös mikä tahansa, tietyt ihmiset vain kokevat oikeudekseen arvostella ja tuomita.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. Sainkin tästä mielenkiintoisen keskustelun aikaiseksi Instagram profiilissani, jossa myös kerrottiin miten puututaan siihen, että lapsia onkin yksi tai pelkkiä poikia olisi syntynyt. Mikään ei ole ikinä hyvä. Kenenkään ei pitäisi puuttua toisten elämään, vähätellä ja arvostella onko niitä lapsi suunnitelmia vai ei. Kyllähän tämä pätee myös toistepäin.
PoistaPäätös olla tekemättä lapsia on yhtä tärkeä kuin päätös siitä että haluaa äidiksi.
VastaaPoistaItse olen ollut äiti koko aikuiselämäni ja kaipuu omaan lapseen syntyi jo teininä. Sittemmin erilaisten kriisien kuten puolisoni äkillisen kuoleman vuoksi käymäni terapia istunnot ovat todistaneet kovasti minun olevan viallinen. Vika oli siinä kun halusin lapset nuorena. En ehtinyt elää. En saanut lapsena rakkautta kun halusin heti oman lapsen jota rakastaa. En toivu toisen kuolemasta kun katsos nämä lapset vievät kaiken ajan toipumiselta. Näin sanoo psykologi.
Tässä vain murto-osa saamistani "diagnooseista" ja arvioista.
Vanhemmuus siis selittää heikkouden ja tekee ihmisen vajaaksi, mikäli ammattilaisia on uskominen.
Omasta näkökulmastani kaikki tietävät itse parhaiten oman kokonaistilanteensa.
Jos olet päättänyt olla olematta äiti jollekin pienelle joka vaatii sinun huomiosi 24/7 ensimmäisen viiden vuoden ajan se sinulle suotakoon.
Jos onnistuu luomaan elämästään hyvän ilman että sen täyttää lapsilla, työllä ja duunarimiehellä ovat asiasi hienosti. Asuntolaina, kulissinpito ja ruokaa kiljuvat lapset ovatkin jo toinen juttu. Se matalin aita, niin luullaan.
Se kun kaikki saavat taas sen äidin töissäkäynnin takia pakollisen päivähoidon kautta noro-viruksen ja loppu onkin historiaa. Piste.
No miten me äidit sitten jaksamme kaiken tämän paineen alla täällä kotoisessa pikku maassamme?
Kun aamuyöllä klo 4.20 istumme nojaten vessan seinään kädet ristissä sen sadan euron desing käsipyyhkeen alla toivoen että kukaan ei enään tänä yönä oksenna? Kun naapurin Marjut ei ole näkemässä kauan luomaamme illuusiota vakavaraisuudesta jota tämä vessan(kin) sisustus edustaa ja äiti muistaa vihdoin olevansa yksilö klo 4.28.nOikeastaan aika harmaa, väsynyt ja surkea olio jonka teennäinen kestohymy hyytyy aina kun ovi napsautetaan illalla lukkoon. Kun ei olekaan enään kukaan.
Ja juuri siksi vastaus on:
Emmehän me oikein jaksakaan.
Jos elämä on täysin tasapainossa on helppoa olla aidosti onnellinen lapsista.
Ostella lapselle nättejä tavaroita ja sisustaa koti lasta ajatellen. Valita ystävät lasta ajatellen. Rakentaa elämä lapsen hyvinvoinnin ympärille. Maksaa 30 eri osamaksua hintana siitä, kuitenkin luottaen vahvasti siihen että raha ja rakkaus riittää kantamaan sinne saakka kun pieni tuhisija on täysi-ikäinen. Harvoin näin on.
Työttömyys, ero, onnettomuus tai ihan vain väsymys ovat meidän äitien kirous.
Täältä katsottuna olet kiinnostava persoona ja äidinmaidon tuoksuisia ylipainoisten itsensä unohtajien pullamössö blogeja on jo tarpeeksi. Onko mitään niin ällöttävää kuin 120kg painava leipomuksistaan päivittänä aikapommi jonka lapset ovat ehkä juu puettu kuin karkit mutta mies juoksee vieraissa etsimässä elämää kun muija jakaa vain kuvia ig:ssä?
Eli juu olet oikeassa.
Paljosta et jää paitsi.
Omia lapsiani rakastan. Olenhan heidät synnyttänyt ja huolehtinut. En osaisi olla ilmankaan.
Te naiset jotka kuitenkin hallitsevat vapaaehtoisen lapsettomuuden taidon olette niitä ylikansoittumisen supersankareita joista toivon omienikin katsovan mallia.
Kiitos hyvästä blogistasi.
Kiitos mielenkiintoisesta kommentistasi, joka piti lukea kahteen kertaan, että varmasti saan kaiken irti. Oma hetki piti antaa sinun kommentillesi, joka varmasti on blogi historiani mielenkiintoisin. En vähättele yhtään äitejä. Se on elämänmittainen matka. Onhan myös äitejä, jotka myöhemmin katuukin lasten tekoa ja unohdettua nuoruutta ja se eletään sitten myöhemmin. En tiedä onko sekään hyvä juttu. Kuitenkin jokainen meistä luo omilla valinnoillaan oman tulevaisuuden kuuluipa siihen lapset tai ei. Tai olipa sinkku tai parisuhteessa. Ei tule olemaan sellaista maailmaa johon joku ei lasta tekisi. Vaikka syntyvyys on laskussa Suomessa, niin aina tulee silti olemaan ihmisiä jotka täyttää tätäkin maata.
PoistaHyvä kirjoitus. Kiitos.
VastaaPoista