Jos voisin, niin ottaisin surun sulta pois

Miksi ihmisen täytyy tuntea suunnatonta surua?

Vahvimmat meistä on tehty sirpaleista. Näin sanotaan. Itsellä näitä sirpaleita on paljon ja olen monta kertaa joutunut kasaamaan itseni kasaan. Mutta miten auttaa toista, joka on ehkä kokenut samoja asioita,kun sinäkin?

Kliseet on valitettavasti totta, mutta voisiko sanoa jotain muuta?

Itse sydänsuruissani 2010 vihaisin eniten sitä, kun ihmiset sanoivat, että no on niitä kaloja meressä ja kyllä sinä löydät uuden. Eipä sitä silloin ja sillä hetkellä ketään muuta halua, kun sen jonka kanssa on ehkä vuosia ollut yhdessä. Harmillista kyllä ne kliseet yleensä pitävät paikkaansa silti. Ei siis harmillista sen takia, että löytää ehkä paremman kumppanin ja sieluntoverin, vaan siksi, että ei päässyt kliseiden viljelijöille näyttämään, että onkin sinkku lopun ikäänsä. Itse olen valitettavasti myös näihin oksettaviin kliseisiin sortunut ja koittanut lohduttaa. Olisi pitänyt pitää turpa kiinni. Itseäni ainakin ärsytti. 

Missä vaiheessa se tuska, kipu ja suru muuttuu sydänsuruissa? En enää itse muista. Ehkä siinä vaiheessa, kun on itkut itketty? Vai siinä vaiheessa, kun alat miettimään, että parempi olla sittenkin yksin? 

Et silti tiedä toisen tuskaa, vaikka olisitkin kokenut samanlaisia asioita! 

Toisen suru voi olla toisenlainen.. Me ihmiset ollaan erilaisia. Toinen ottaa jättämisen toisella tavalla, toinen taas läheisen kuoleman tai eräs ei tunne mitään, vaikka olisi YT-neuvottelut töissä. Itse kaikki nuo kokeneena tiedän, että todennäköisesti en silti tunne samalla tavalla, kun joku muu tuntisi. Silti sitä automaattisesti tulee sanottua ja "lohdutettua" toista, että tiedän mitä käyt läpi. Oikeasti kukaan ei tiedä.

Miksi sitä sitten lohduttaa toista noilla sanoilla? Onko se jotenkin automatisoitu meihin ja aina ensimmäisenä suusta tulee nuo "tiedän kyllä tuskasi"-sanat.

Lohduttaminen on välillä vaikeaa, kun ei löydä oikeita sanoja, pelkää sanovansa väärin tai ei halua toiselle enempää mielipahaa. Kuunteleminen on parasta lohtua mitä toiselle voi antaa. Tietää, että on joku ihminen joka kuuntelee, vaikka ei olisi mitään oikeita sanoja siihen hetkeen. Jos voisin, niin ottaisin surun pois. Mutta silti meidän jokaisen pitää tuntea rakkauden ja ilon lisäksi myös niitä paskoja fiiliksiä. En tiedä miksi.