Anteeksiantaminen on välillä mahdotonta

Anna anteeksi, ota anteeksipyyntö vastaan ja mene eteenpäin!

Kuulostaapa helpolta. Itselle ei ole mitenkään helppoa antaa anteeksi, jos toinen on satuttanut tai loukannut minua. Varsinkin, jos monta kertaa sama toistuu. Tuntuu samalta, kun kelaisi taaksepäin elokuvaa ja samat jutut katsoisi monta kertaa peräkkäin. Onko sitten pakko antaa anteeksi, jos se on niin ylitsepääsemätöntä?

Selitän itselleni, että elämä jatkuu vaikka en antaisikaan anteeksi...

Minua on loukattu, satutettu, petetty, salailtu asioita ja valehdeltu. Näitä samoja asioita on moni muukin kokenut. Tarvitseeko kaikkea sietää ja antaa myöskään anteeksi? Omalla kohdallani tämä usein menee siihen, että olen todella kauan vihainen, turhautunut ja en pysty antamaan anteeksi. En tiedä johtuuko se asioista mitä olen vuosien mittaan kokenut vai onko se vain osa minua, että suuttumus valtaa koko kehon pitkäksi aikaa. Ei ehkä kaikkein terveellisintä mielelle tai keholle.

Olen monta kertaa yrittänyt kovasti myös muuttua, mutta en ole ainakaan vielä onnistunut. Toisaalta miksi antaa anteeksi jos samat asiat toistuu monta kertaa? Ei tarvitse. Elämä menee silti eteenpäin, vaikka ei olisi antanut anteeksi. Olin myös joskus todella kostonhimoinen. Jos joku sattui tekemään väärin minua kohtaan, aloin miettimään mahdollisia kostotoimia. Miten satutan sitä toista ihmistä sanoilla joka on minua satuttanut. Lopulta totesin, että karma tai joku muu hoitaa homman. Pakkohan se on olla niin. Ei ihmiset voi satuttaa toisia ilman, että jossain vaiheessa se jatkuvasti toisia sanoilla tai teoilla loukkaava ei saa elämältä opetusta.

Kostonhimo on siis itsellä "iän myötä" laantunut, mutta opeteltavaa olisi anteeksiantamisessa. Anteeksipyytäminen on itselle helppoa ja pyydän anteeksi ihan pieniäkin tekoja. Esimerkkinä olen laittanut jonkun asian väärään paikkaan töissä - pyydän anteeksi. Miksi se on sitten itselle paljon helpompaa? Luulen, että olen tämän kanssa enemmän sinut ja olen oppinut lapsena jo pyytämään anteeksi. Elämä taas antanut itselle huonoja kokemuksia ihmisistä ja en luota moneenkaan ihmiseen, jonka takia anteeksiantaminen on vaikeaa.

Voiko kiukun ja vihan kanssa elää?

Olin vuosia vihainen parillekin ihmiselle. Jossain vaiheessa tajusin, että viha syö minua ja saan siitä päänsärkyä. Koitin unohtaa nämä ihmiset. Vuosia on kulunut ja loppujen lopuksi viha ja katkeruus ovat muuttaneet muotoaan. Surussahan käy samalla tavalla. Ajan kulussa se muuttaa muotoaan. Olen jopa alkanut muistamaan niitä iloisia ja kivoja muistoja näiden ihmisten kanssa jotka ovat satuttaneet minua. Nykyään nämä ihmiset ovat kaukaisia muistoja ja osa elettyä elämää. Olen mennyt eteenpäin.

Luulen, että jos eläisi jatkuvan vihan kanssa, niin sitä katkeroituisi ja alkaisi ajattelemaan kaikista ihmisistä voiko tuohon ihmiseen edes luottaa. Niistä itselle läheisistä ja rakkaistakin. Meistä jokainen on erilainen ja olen sitä mieltä, että olosuhteet, oma luonne, lapsuudessa koetut asiat sekä se mitä omassa elämässä on kokenut aikuistuessaan vaikuttavat siihen miten helposti pyytää anteeksi tai pystyy antamaan anteeksi. Jokainen meistä kuitenkin kulkee pisimmän matkan itsensä kanssa ja loppujen lopuksi itseään on kuunneltava.

Ole itsellesi armollinen, mutta koita myös olla toisille. Itse en ole täydellinen ja teen virheitä samalla tavalla, kun jokainen meistä.