Somessa et voi kertoa kaikkea!
On työminä, kotiminä ja someminä. Nämä kaikki myös sekoittuvat keskenään. Parhaiten minut tuntee minä itse. Ei edes perheenjäsen tai oma puoliso voi tuntea minua niin hyvin, kun minä itse itseni. Sanoisin, että oikeasti näin voi sanoa jokainen meistä.
Itsellä vuosi ei alkanutkaan ihan odotetulla tavalla ja olen stressannut enemmän ja vähemmän toisten puolesta. Muiden murheet, kun haluaa myös kantaa mukanaan, vaikka se ei olisikaan mukavaa. Kaikkea ei silti voi tai halua kertoa someen. Välillä miettii tekeekö se minusta sitten epäaidon, kun en avaudu tänne, mutta paskat. Johonkin on vedettävä raja. Raja kulkee siinä, että someen ei pidä tuoda esimerkiksi omia läheisiään. Tiedän, että osa bloggaajista tekee näin, mutta minusta itsestäni se tuntuu väärältä.
Someminä kertoo paljon, mutta ei tuo kaikkea someen riepoteltavaksi!
Muistan joskus viime vuoden alussa laittaneeni kuvan Instagramiin, jossa nautin villasukat jalassa elokuvan katselusta ja kynttilän valosta vasta siivotussa kodissa. Hetki kuvan ottamisen ja julkaisun jälkeen siivosinkin kissan oksennuksia matolta ja lattialta. Olisiko pitänyt ottaa kuva tästä ja laittaa Instagramiin? Luulenpa, että kuva olisi aiheuttanut ruutujen toisella puolella reaktioita. Tuskin positiivisia sellaisia.
Välillä joutuu esittämään, että kaikki on hyvin ja elämä on ruusuja ja valoa. En pysty avautumaan kaikesta. Ainakaan someen. Tässä tulee esiin someminä. Olen kiinnostunut mitä lukijoilleni kuuluu tai Instagram/Facebook seuraajilleni, mutta itse en voi kaikkia murheitani kirjoittaa julkisesti. Somessa on hyvät ja huonot puolet, ja tänne jää kaikki elämään. Kerran, kun julkaiset jotain, niin se on myös täällä. Someminä antaa kuitenkin myös paljon itsestään ja tarttuu aiheisiin mistä ei puhuta tarpeeksi. Someminä on myös työminä ja kotiminä. Somella teen nimittäin myös työtä ja tuon myös esiin kotiminää.
Työminä tekee työt ja antaa hitusen itsestään myös työkavereille
Vetäydyn tauoilla omaan maailmaani ja haluan olla yksin. Siihen on jo totuttu. Ehkä pidetään hieman outona, mutta ei se haittaa. Olen nyt myös alkanut hieman avautumaan töissä ja kertonutkin jotain itsestäni. Viime vuoden puolella en kertonut muille muuta, kun sen että olen edellisessä työpaikassa joutunut työpaikkakiusatuksi ja se vaikuttaa varmasti myös minuun edelleen. Vältän konflikteja ja usein saatan todeta, että voisiko ihmiset keskenään sopia erimielisyydet, koska en halua niihin mukaan. Olen mielummin Sveitsi.
Työminä kuitenkin tekee työt ja on ystävällinen. Ehkä myös tuntee turhautumista välillä ja haluaa suoriutua hyvin töistään ja lähteä kotiin. Töissä en voi kaikkea myöskään kertoa ja vaikka minulla onkin hersyvä nauru ja hymyilen usein, niin välillä on tehnyt mieli itkeä. Sitäkin tosin olen tehnyt, koska välillä ei pysty esittämään iloista ja kulissit romahtaa. Tässä tulee kotiminä esiin.
Kotiminä jonka harvat tuntevat
Kotiminä on taas kaikkien sekoitus, mutta myös jotain sellaista mitä kaikki eivät tule koskaan näkemään tai tuntemaan. Kotiminä on paras minä. Toki haluan kehittää itseäni jatkuvasti ja olla parempi. Kotiminä kuitenkin voi kertoa avoimesti kaiken ja ei tarvitse pelätä, että joku käyttää hyväksi surua tai pelkoja.
Kuulostaa melkein, kuin minussa olisi kolme erilaista persoonallisuutta. Ehkä onkin? On harmi, että en kaikkea voi tuoda esiin, mutta on väärin tuoda sellaisia ihmisiä somemaailmaan, jotka sinne eivät kuulu tai eivät halua kuulua. Eikä sinne mielestäni pitäisikään tuoda ihmisiä, jotka eivät voi itse päättää haluavatko olla somessa esillä. Ainakaan tunnistettavasta kuvien ja nimien kanssa.
Jos olen ollut somessa hiljainen, varsinkin blogissa, niin se johtuu siitä ettei kaikki ole ollut hyvin. Mutta koitan olla positiivisin mielin ja tämä lisääntynyt valon määrä saa edes vähän mielenkin valoisaksi,vaikka aina ei ehkä siltä tunnu. Lisäksi on tulossa aivan ihania yhteistyöjuttuja, joten on ihana päästä niihin kiinni! Elämä ei ole aina ihanaa, mutta ilman paskaa ei voi muistaa miten ihania juttuja elämässä onkaan. Koitetaan nauttia jokaisesta päivästä.
Tää oli jotenkin niin osuva kirjoitus joku osuu hyvin myös itseeni. Jotenkin se missä se raja on on vaikea vetää kun joku on huonosti niin kaikki hiljenee, ehkä se on juuri siksi ettei osa pukea riittävän ympäri pyöreästi sanoiksi ikäviä asioita. Jos osaisi olisi helppo ehkä myös julkaista se aito puoli soiton arjesta ja työstä😄 kinkkisiä asioita!
VastaaPoistahttp://nouw.com/tiinak
Voi ei. Jostain syystä sähköpostiin ei ole tullut ilmoitusta uudesta kommentista ja nyt huomasin vasta kommenttisi. Mutta tuo on aivan totta. Toisaalta haluat antaa kaiken, mutta johonkin on vedettävä raja. Itsellä on työ ja perhe se mihin vedän rajan. En haluaisi, että kaikki tietäisi missä olen töissä ja toisaalta täällä on työpaikkakiusattuna myös se pelko että entinen esimies saisi tietää missä olen töissä. Rajat luo jokainen meistä. :) Kiitos kommentistasi.
Poista❤️