Talviunilta herääminen ja rönsyilevät ajatukset!
Olen aina ollut kevät ihminen. Talvella en nauti mistään muusta, kun joulusta. Tai no ehkä siitä tunnelmasta, kun saa kääriytyä pehmoisen viltin alle teekupin kanssa ja samalla nauttia hyvästä kirjasta. Muuten olen, kuin zombi talvella. Kevät on itselleni parasta aikaa. Herään talviunilta. Jostain syystä kevät saa minussa myös heräämään uudistamisen halun, ja tekisi mieli luonnon kanssa kilpailla siitä kumpi ehtii ensimmäisenä puhjeta kukkaan. Tämä kevät tosin on myös saanut minut murheelliseksi läheisen sairastumisen vuoksi. Välillä päivät tuntuvat menevän sumussa ja ne sulautuvat toisiinsa. Aika vain hupenee.
Mullistuksia ja oivalluksia
Tein jo vuoden alussa päätöksen, että kesän aikana on aika jatkaa muualla töitä. Olen tuntenut itseni ylimääräiseksi palaseksi, joka ei kuulu joukkoon. Tämä tunne ei ole helpottunut kuukausien myötä, joten tiedän tehneeni oikean päätöksen. Se tuntuu itsestäni helpottavalta. Toki kaikki voi vielä muuttuakin, mutta ainakin itsellä on suunnitelma ja taustalla ihmisiä, jotka tukevat päätöstäni. Meillä kaikillahan on vapaus tehdä mitä haluamme elämällä, ja aina välillä se elämä tuntuu lyhyeltä ja varsin hauraalta.
Lisääntynyt valon määrä tekee minut onnelliseksi. Se on yksi asia mistä nautin ja iloitsen keväässä. Jotenkin sitä ei osaa edes nukkua viikonloppu aamuisinkaan, kun ei halua menettää yhtään valoista hetkeä. Olen energiaa täynnä ja tekisi mieli laittaa koko koti uuteen järjestykseen. Kevät on saanut myös miettimään muuttoa. Tänä keväänä/kesänä se ei kuitenkaan ole ajankohtaista, mutta haaveissa olisi ensi vuonna muuttaa uudempaan asuntoon.
Tässä asunnossa ollaan asuttu jo kuusi vuotta ja meidän keittiö on alkuperäinen (vuodelta 1982). Vaikka huoneet tässä asunnossa ovatkin ihan riittävän kokoisia, niin silti välillä tuntuu, että kaksio ei ole tarpeeksi iso, kun saapuu yövieraita. Ja olisi muutenkin ihanaa asua uudemmassa asunnossa. Keittiö pintoineen saa minut raivon partaalle välillä, ja vuokranantaja ei ole oikein innostunut ajatuksesta, että keittiöön saisi uudet kaapit. Kuluneet puun väriset pinnat ovat osittain todella kuluneet ja rikkoutuneet, että esimerkiksi rasvatahrat ei lähde millään konstilla pois! Mutta onhan tässä asunnossa asioita joista me molemmat pidämme. Sauna ja iso terassi.
Tänä kesänä olisi myös aikomuksena lähteä ensimmäiselle yhteiselle matkalle. Olemme toki käyneet Tallinnassa, mutta pidempiä reissuja ei olla 8 vuoden aikana tehty. Tosin enhän ole edes astunut jalallanikaan lentokoneeseen. Matkakohde on jo kiikarissa. En kuitenkaan vielä paljasta minne ollaan mahdollisesti lähdössä, koska elämä on arvaamaton, ja ei tiedä vielä mitä tässä kuukausien aikana tapahtuu. Olen silti varovaisen optimistinen ja innoissani hieman, jos reissu toteutuisi.
Vaikka murheet välillä vievät voiton, niin koitan hymyillä silti!
Työkaverini sanoi eilen, että sinä jaksat hymyillä ja olla iloinen. Kiitin kauniista kommentista ja aloin miettimään, että olen saanut kuulla usein omasta naurusta ja hymystä. Vaikka murheet ovat vahvasti olleet läsnä viime aikoina, niin jotenkin silti sitä jaksaa hymyillä. Ehkä se hymy ei aina ole aitoa ja sitä joutuu pinnistelemään sen eteen, mutta koitan silti hymyillä sen murheen läpi, vaikka se aina ei olisi helppoa. Olen aina ollut se joka elää tunteella. Oikein kunnolla. Se tekee minusta minut.
Nautitaan keväästä ja kukkaan puhkeavasta luonnosta. Ja muistetaan miten lyhyt tämä elämä onkaan, joten pidetään huoli rakkaista!
Kommentit
Lähetä kommentti