Etelä-Italian elämää ja salaisuuksia
Palmisanon kirous on ensimmäinen suomennettu teos Rafel Nadal Farrerasilta. Katalonialaisen kirjailijan ja Bazarin kustantama kirja vie lukijansa 1900-luvun alkuun, kahden maailmansodan runtelemaan maailmaan sekä salaisuuksien ja rakkauden pyörteisiin.
Poika jonka sukunimi on kirottu ja kohtalo sinetöity
Eletään vuotta 1919 Etelä-Italiassa. Heinäkuun yönä Bellarotondon kylässä syntyy kaksi lasta, poika ja tyttö. Lapsien äidit ovat jääneet molemmat leskiksi, ja toinen naisista on synnyttänyt Palmisanon suvun viimeisen miespuolisen lapsen. Suvun muut miehet ovat saaneet surmansa, yhteensä kaksikymmentäyksi miestä. Sota on vienyt heidät yksi kerrallaan. Bellarotondon kylällä huhutaan Palmisanon kirouksesta, joka vie jokaisen miespuolisen Palmisanon hautaan.
Pojan äidin rakkaus lasta kohtaan on kuitenkin jotain niin suurta, että hän tekee kaikkensa tätä suojellakseen kiroukselta. Hän elää vuosia valheessa, joka liittääkin nämä kaksi lasta erottamattomasti toisiinsa. Kuitenkin toinen maailmansota kerää synkät pilvet taivaalle, ja salaisuudet alkavat paljastumaan.
"Sodan myötä Bellarotondosta tuli leskien kylä, mutta leskillä viitattiin oikeastaan vain Donataan ja Francescaan. Kun he päätyivät asumaan ja suremaan yhdessä Francescaan taloon, kyläläiset alkoivat kutsua Piazza Sant' Annan- taloa Leskien taloksi. Nuoret, sievät leskinaiset olivat pienessä kylässä suosittuja, ja Donata ja Francesco olivat leskistä tavoitelluimpia. Donata oli levollisen soma, ystävällinen ja hymyileväinen, ja hänellä oli ruskeat vilkkusilmät. Viimeisen Palmisanon leski ei yrittänytkään peitellä maalaisjuuriaan: hän oli hillityn lumoava, kuin mainoskalenterin niityillä kirmaavat paimentyttö."
Palmisanon kirous on kuviteltu kertomus, jossa yhdistyy kaksi sukua pienessä Bellarotondon kylässä, joka on myös kuviteltu kylä Etelä-Italiassa. Farreras on saanut upeasti kuvailtua teokseensa sotaa, joka on rumaa ja vienyt mukanaan monia. Vaikka teos ei ole tositarina, niin lukijana yllättyin siitä miten ajattelin kuitenkin mahdollisuutta, että tarina olisikin todellinen 1900-luvun alusta. Sota on julmaa ja sen kaikki moninaiset käänteet olisivat voineet hyvinkin viedä kokonaisen suvun mukanaan. Kirous tai ei, mutta kohtalo on usein arvaamaton.
Tarinassa on kuitenkin paljon sellaista mikä tekee kirjasta helposti lähestyttävän. Kaksi naista, joiden ystävyys on syvää ja ihailtavaa. Pieni kylä, jossa ihmiset tuntevat toisensa ja toisten tarinat, jopa paremmin kun ihminen tuntee itsensä. Sota, joka on todellinen. Sekä kuvaukset siitä mitä sota voi pahimmillaan aiheuttaa. Viimeksi mainittu on yhä tätä hetkeä ja sodat runtelevat edelleen monia maailmassa.
"Donataan ja tohtori Ricciardin ensimmäiset potilaat tulivat Strada Santa Chiaralta, mutta he ymmärsivät tragedian laajuuden vasta kun ViaVezian talojen elonjääneet saapuivat. Ensimmäinen saksalaisten pommittama alus oli ollut laitojaan myöten täynnä räjähteitä. Räjähdyksessä purkautunut paineaalto oli pyyhkäissyt taifuunin voimalla koko vanhankaupungin halki ja kaatanut maan tasalle Barin kenties vanhimman kadun huterat rakennukset."
Sitten päästään tähän minkä olisin toivonut menevän toisella tavalla. Kaksi lasta, joiden tarinat punoutuvat yhteen. Tämän juonen käänteen osalta kuitenkin voisin mainita sen, että tämä tarina oli liiankin ennalta-arvata ja kliseinen. Tämä pilasi mielestäni kirjan perimmäisen tarkoituksen ja kirjan loppu olikin lattea. Jostain syystä myös tuntui siltä, että kirjan muutamat luvut lopusta olikin kiirehtimällä kasattu. Hyvän alun jälkeen mentiin pohjamutiin.
Palmisanon kirous teki alkuun syvän vaikutuksen ja tykästyin henkilöhahmoihin. Tämä kirja-arvostelu on muhinut jonkin aikaa päässäni ja en ole saanut oikein otetta siihen miten paljon tykkäsin kirjasta. Lukisinko toiseen kertaan kirjan? Ehkä en, tai sitten tämä vaatisi toisen lukukerran, ja näkisin kirjan lopun ja minua vaivanneet kohdat kirjassa eri tavalla. Kirjan alku oli ehdottomasti lukemisen arvoinen ja loppu puolen tarinan olisin toivonut menevän toisella tavalla. Toki aina ei voi lukijaa miellyttää ja mikäpä minä olen arvostelemaan kirjailijan päätöstä kirjoittaa kirjalle tämmöinen loppu.
Rafel Nadal Farreras on kuitenkin taidokas tarinankertoja ja hänellä riittää mielikuvitusta, joten antaisin mahdollisuuden hänen muille teoksille. Tällä hetkellä Palmisanon kirous on kuitenkin hänen ainoa suomennettu teos, joten odotellaan jospa Bazar julkaisisi muita hänen teoksiaan suomennettuna.
Oletko lukenut Palmisanon kirousta?
*Kirja saatu kustantajalta*
Kommentit
Lähetä kommentti