On aika valmistautua syksyyn
Istuin eilen illalla meidän terassilla ja koitin lukea. Jotain puuttui. Olen koko kesän katsellut pääskyjen taidokasta lentoa ja kuunnellut miten ne viestittävät toisilleen kirkumista muistuttavalla äänellään. Illalla kuitenkin en nähnyt lintuja ja minut valtasi melkein surun kaltainen tila. Nytkö ne jo lähtivät? Kuitenkin hetken päästä näin kaksi korkealla lentävää pääskyä ja helpotus valtasi mielen, ei vielä ole syksy. Heinäkuun vaihtuessa elokuuhun niiden toiminta kuitenkin muuttui. Ei samanlaisia syöksyharjoituksia ja kirkumista. Ehkä nekin tietävät, että kohta kaikki muuttuu ja syksyyn valmistaudutaan. Haikeus valtaa taas mielen.
Ei ole mitään mihin tarttua
Olen tällä hetkellä tilanteessa jossa minulla ei ole vielä tiedossa mitä teen syksyllä. Tai tiedän, mutta mitään varmaa ei ole vielä tullut eteeni. Silti olen tyytyväinen, että tein päätöksen ja lähdin työpaikasta, jossa tunsin oloni ahdistuneeksi ja asiat eivät toimineet. Olen kuullut jälkeenpäin, että päätös on ollut oikea ja en ole ollut yksin näiden tunteiden kanssa. Miksi minulle sattuukin työpaikkoja joissa asiat ovat retuperällä ja kaikki vaikuttaa ensin hyvältä ollakseen kuitenkaan totta? Vai onko se tämä ala?
Hassua miten olen kuitenkin edelleen levollisin mielin tulevaisuudesta. Viime kerralla tässä tilanteessa olin ahdistunut ja hermostunut. Toki minulla oli myös taustalla toipuminen työpaikkakiusaamisesta. Nyt tiedän, että minussa on kuitenkin erilaista voimaa sanoa asioista ja en anna asioiden mennä siihen pisteeseen, että jäisin tuleen makaamaan ja katsomaan josko kaikki muuttuisi ja ihmiset muuttuisi. Yleensä tätä ei kuitenkaan työpaikoilla tapahdu, tai ainakaan niissä työpaikoissa missä minä olen ollut. Parempi lähteä, kun katua sitä että jäi.
Syksy saa myös mielen virittymään usein taajuudelle, kun alan miettimään uutta alaa ja opiskelua. Minua varten ei kuitenkaan ole opintolainat ja olen tämän asian kanssa jokseenkin sujut. Siksi mietinkin viime vuoden alussa oppisopimuspaikkaa, mutta eipä sellaista löytynyt yrityksistä ja ponnisteluista huolimatta. Ehkä se ei sitten ollut minua varten?
Olen miettinyt usein myös tämän blogin suuntaa ja mitä tältä haluan. Välillä koen tämän riesana, välillä haluaisin kirjoittaa ihan ammattimaisesti ja välillä taas haluaisin poistaa kokonaan blogin, aivan kun tätä ei olisi ollutkaan. Bloggaajana ei ole helppoa. Mihinkään ratkaisuun en kuitenkaan vieläkään ole päätynyt. Paljon ajatuksia tämä kuitenkin herättää ja toisaalta kirjoittaminen on ollut itselle terapeuttista, ja olen myös nauttinut tästä. En tiedä. Oikeastaan tämä onkin se suurin kysymysmerkki ollut itsellä jo jonkin aikaa.
Olen miettinyt usein myös tämän blogin suuntaa ja mitä tältä haluan. Välillä koen tämän riesana, välillä haluaisin kirjoittaa ihan ammattimaisesti ja välillä taas haluaisin poistaa kokonaan blogin, aivan kun tätä ei olisi ollutkaan. Bloggaajana ei ole helppoa. Mihinkään ratkaisuun en kuitenkaan vieläkään ole päätynyt. Paljon ajatuksia tämä kuitenkin herättää ja toisaalta kirjoittaminen on ollut itselle terapeuttista, ja olen myös nauttinut tästä. En tiedä. Oikeastaan tämä onkin se suurin kysymysmerkki ollut itsellä jo jonkin aikaa.
Minulle on myös tarjottu 9 kertaa tämän kuluneen kahden kuukauden aikana mahdollisuutta lähteä suoramyyntiin ja myymään Fitlinen tuotteita. Ei ole minun juttuni. Olen kyllä itsekin suoramyyntiä harrastuspohjalta tehnyt pian viisi vuotta, mutta en voi myydä mitään tuotteita jos en itse usko tuotteisiin. Sama juttuhan se on myös täällä blogissa ja Instagramissa yhteistöiden kanssa, en lähde yhteistyöhön, jos yrityksen arvot eivät kohtaa omien kanssa ja en ole itse kiinnostunut tuotteista. Jos tekisin yhteistyötä jonkun yrityksen kanssa jonka tuotteet eivät kiinnosta minua laisinkaan, niin miten väärin olisi kirjoittaa niistä. Lisäksi se olisi myös valehtelua teille ja itselleni.
Fitlinen tuotteet eivät sovi minun vatsalleni ja voin pahoin kuukauden niitä testatessani viime vuonna. Joten joku muu saa hoitaa niiden myymisen ja ehkä ne toimiikin jollain toisella. Minulle ei kannata kuitenkaan tarjota tai tyrkyttää niitä tuotteita. Uskon mielummin omaa kroppaani.
Mitä syksy tuo tullessaan?
Syksy alkaa virallisesti minulle aina syyskuussa, joten tässä kuussa olen vielä itselleni armollinen ja tiedän, että oikeastaan elokuun loppupuolella alkaa tulemaan enemmän esiin työpaikkoja. Henkilöstövuokrausfirma jossa olen listoilla sanoin minulle samaa ja mietittiin, että ehdottomasti etsitään työpaikkaa jossa voisin tehdä pidemmän pätkän taas töitä. Minulle ei sovi poukkoilu ja, että joka toinen päivä olisin eri työpaikassa opettelemassa talon tavoille. Puolensa ja puolensa. Jotkut tykkäävät vaihtelusta ja jotkut siitä, että saavat mennä yhteen paikkaan.
En tiedä tulenko saamaan työpaikan tuota kautta vai löydänkö sen toista tietä. Mikään paniikki ei kuitenkaan vielä ole ja viime vuosista oppineena aion rauhallisemmin edetä. Mitä tahansa en suostu edes enää tekemään.
Syksyllä on kuitenkin tiedossa myös mukavia juttuja ja messuja. Kirjamessut ja I love Me messut ovat tulossa. Kirjoja ja kosmetiikkaa. Niiden parissa haluaisin työskennellä tulevaisuudessa.
Mitä tuleva syksy ja tulevaisuus tuokaan tullessaan, niin olen avoimin mielin. Toivottavasti se tuo jotain uutta ja mielenkiintoista.
Syksyllä on kuitenkin tiedossa myös mukavia juttuja ja messuja. Kirjamessut ja I love Me messut ovat tulossa. Kirjoja ja kosmetiikkaa. Niiden parissa haluaisin työskennellä tulevaisuudessa.
Mitä tuleva syksy ja tulevaisuus tuokaan tullessaan, niin olen avoimin mielin. Toivottavasti se tuo jotain uutta ja mielenkiintoista.
Kommentit
Lähetä kommentti