2020 ja osa harrastaa edelleen ihmisten lokerointia

Älä ole aito oma itsesi, vaan piilota negatiiviset tunteet?

Some täyttyy positiivisista ja iloisista asioista. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa. Kauniita asioita ja kukkia, perhosia ja aurinkoa. Kuulostaako tutulta? Onko sinun elämä #positivevibesonly? Minä välillä haluaisin, että olisi. Mutta toisaalta, jos elämä olisi pelkkää vaaleanpunaista unelmaa, niin tuntuisi että se ei antaisi haastetta. Minä ainakin haluan nähdä ja lukea myös somessa niistä asioista mitkä ei ole menneet nappiin tai elämässä on tullut eteen jotain mistä on positiivisuus kaukana. En tietenkään toivo kenellekään vastoinkäymisiä, vaan uskon että elämä ei kenelläkään ole oikeasti kauniita kuvia ja niitä ihania juttuja. Itse jaan somessa tasapuolisesti molempia asioita. Se kultainen keskitie myös tässä asiassa toimii hyvänä ohjenuorana itselle. 

Osan mielestä someen pitäisi julkaista pelkkiä kissakuvia ja aurinkoisia asioita. Tiedätkö, jos julkaisee jotain kirosanoilla höystettyä tai muuten vaan jotain mikä harmittaa, niin olet silloin juntti? Kyllä. Luit oikein. Näin minut lokeroitiin Facebookissa juntiksi. Tämän enempää en sille "persoonalle" luo ajatusta tai tekstiä, mutta aloin miettimään asiaa laajemmin tämän episodin jälkeen. Mikä tekee ihmisestä juntin? Ja onko tämmöisen kommentin laittaneella kaikki ihan hyvin, jos panttaa itse omia tunteitaan? Ehkä ei, mutta pitäisi kyllä katsoa tämmöisen ihmisen peiliin ja kysyä miksi haukun toisia ja jaottelen ihmiset tiettyyn lokeroon? Olen myös aiemmin saanut kuulla olevani juntti, koska olen maalta kotoisin. Entäs jos minä lokeroin jonkun Helsingissä asuvan bimboksi tai pintaliitäjäksi, joka ei tiedä elämästä mitään? Olitpa maalta tai Suomen pääkaupungista, niin meistä kukaan ei ole vähempiarvoinen, juntti tai bimbo. 

Sinun profiili, sinun valinta

Onhan se niin, että ihan jokainen somessa oleva ihminen saa itse päättää mitä sinne julkaisee. Haluaako jakaa pelkkiä positiivisia asioita elämästä, vai tuoko ne kipeämmätkin asiat julki. Tai sen, että ottaa ankarasti päähän joku asia ja kirosanat lentää. Toisella ei ole siihen sananvaltaa millään tavoin. Itse en esimerkiksi aina pysty piilottamaan niitä huonoja fiiliksiä, vaikka sitäkin olen tehnyt. Enemmän se tekee hallaa itselle, kun muille jos alkaa esittämään että kaikki on hyvin. Joillekin on taas kotona opetettu, että olet heikko jos näytät tunteita. Jos haluaa taas toimia tällä tavoin, niin mikäs siinä.
Onneksi tätä ei ole omassa kodissa opetettu. Kaikki tunteet saa näkyä. 

Sosiaalinen media on nykypäivää ja toiset on avoimia AIVAN KAIKESTA omilla tileillään. Mutta onko se minulta pois? Tai sinulta? Tarvitseeko kommentoida negatiivisesti sellaista kuvaa, jossa puidaan vaikkapa parisuhdetta? Jos ei ole mitään positiivista tai rakentavaa sanottavaa, niin älä kommentoi. Selaa seuraavaan julkaisuun. Jos koet "ulkopuolisena ihmisenä", että et ymmärrä miksi pitää kaikesta kirjoittaa, niin mieti asiaa toiselta kantilta. Entäs jos se helpottaa tämän julkaisun laittanutta ihmistä? Hän voi saada tukea joltain samassa tilanteessa olleelta. Myötätunto ja kanssaeläminen. Jos sinä et voi näyttää tunteitasi ja haluat pantata niitä, niin toisten ei tarvitse tehdä samalla tavalla. Se ei myöskään oikeuta siihen, että laitat ihmiset johonkin tiettyyn kategoriaan, ja haukut juntiksi. 

Yksi asia mikä on myös pistänyt silmään somessa on itsensä jalustalle nostaminen. "Olen parempi, kun sinä." Tätä muuten esiintyy työelämässäkin. Katsotaan nenän vartta pitkin ja pidetään mekkalaa siitä miten sitä itse tekee paremmin kaiken. Ei. Sinä olet ihan samanlainen, kun me muutkin. Asiat tehdään vaan hiukan eri tavalla. Vaikka kuinka koittaisi ymmärtää ihmisiä, niin ei se ymmärrys aina riitä. Ja kaikkien kanssa et tule toimeen, vaikka kuinka yrittäisit. 

Some on yksi iso leikkikenttä. Mutta surullista on se, että toiset koittaa määritellä sen mitä sinne saa julkaista ja mitä ei. Toisella voi asua sukulaiset kaukana ja some on hyvä väylä tuoda esiin omia kuulumisia, vaikka sitten päivittäin sitä kautta. Tai toinen voi olla yksinäinen ja ystävät asuu toisella puolella Suomea. Entäs jos tämmöinen ihminen haluaa kirjoittaa omia tuntemuksia omaan someen, koska ole ystäviä joille puhua? 

Ole sellainen, kun olet ja älä anna toisten viedä ääntäsi!

Sosiaalinen media voi tuoda paljon hyvää elämään, mutta se voi myös satuttaa ja aiheuttaa ristiriitoja. Kaikesta oppii. Ihmisistä oppii. Jos joku ei sinua hyväksy sellaisena kuin olet, niin sano heippa. Et menetä mitään. 

Jos toinen koittaa määritellä sen mitä SINÄ saat julkaista Instagramissa tai Facebookissa, niin hänellä itsellään ei ehkä ole kaikki hyvin?Jokaisen oma valinta haluaako seurata tai lukea päivityksiä, mutta jos toinen koittaa päsmäröidä ja muuttaa sinua, niin se ei ole taas ole oikein.

En ymmärrä minkäänlaista kiusaamista. Sosiaalisessa mediassa sitä esiintyy valitettavasti. Ja vieläpä valitettavan paljon. Omaa käytöstä selitellä sananvapaudella ja sillä, että hei tää on mun mielipide. Onko se mielipide jos sanot toista rumaksi tai lihavaksi? Onko se sananvapautta, että haukut toisen ulkonäköä? Ei ole. Se on huonoa käytöstä. Ja sitä ei tarvitse sietää missään. Olitpa somessa, koulussa tai työpaikalla, niin sellainen käytös ei missään nimessä ole oikein! Sellaiseen pitää puuttua!

Tämän postauksen tarkoituksena on avata ihan jokaisen silmiä. Miten sinä käyttäydyt somessa? Mielipiteitä saa ja pitää olla. Käyttäytyminen on sitten asia erikseen. Siihen voi tehdä jokainen muutoksia, jos on halua. Älä siis ihmettele, jos omalla käytökselläsi ajat ihmisiä ympäriltä pois ja huomaat olevasi yksin. Välillä meistä jokaisella on peiliin katsomisen paikka ja on mietittävä omaa käytöstä. Ole ihminen ihmiselle.