Yksi stressitekijä vähemmän!
Viime vuosi oli kaikenlaisia muutoksia täynnä. Kaikesta en ole halunnut kertoa ja osasta olen kertonutkin. Sain viestiä vielä ennen vuodenvaihdetta, että miksi en kaikesta kerro. Syy on hyvinkin yksinkertainen. Jos asiaan liittyy toinen ihminen ja läheinen, niin jätän ne jutut blogin ja somen ulkopuolelle. Ehkä joskus tulee aika kertoa tai sitten ei. En tiedä. Kaikenlaista mahtui kuitenkin tähänkin vuoteen ja vuosikymmeneen. 2010-luku jää mieleen monena muuttokuormana, huonoina päätöksinä, työpaikkakiusatuksi joutumisesta... Surua ja vaikeita aikoja. Toki paljon mahtuu ilon ja onnen hetkiäkin sekä tähän vuoteen, että myös vuosikymmeneen. Kissoja, kihlautuminen, uusia ihmisiä ja aloitin mm. tämän blogin kirjoittamisen. Kaikkia asioita en enää jaksa tai halua edes muistella. Ihanaa on kuitenkin huomata, että vuosien saatossa olen löytänyt oman ääneni ja muut eivät voi vaikuttaa siihen. Ja toisaalta en myöskään anna toisten vaikuttaa siihen.
Vuosi 2019 ja loppuvuoden stressi!
Meidän piti etsiä uutta kotia vasta tänä vuonna. Vuonna 2020. Tähän nähtävästi pätee sama asia, kun parisuhteeseen. Jos lakkaat etsimässä ja laittamasta tavoitteita liian korkealle, niin se oikea tulee vastaan. En minä olisi ikinä uskonut, että vielä vuoden lopussa muutetaan. Muutto ja lähestyvä joulu kuitenkin loivat tämmöiselle kävelevälle stressipesälle omanlaisensa "haasteen". Missä sitä joulu vietetään? Ehditäänkö muuttaa ennen joulua? Mitä jos en saa joulutunnelmaa uuteen kotiin? Ai miten niin olen jouluihminen? Stressasin myös sitä miten saan sisältöä eri kanaville. Otin vielä muutaman yhteistyön loppuvuoteen, jotka onneksi antoivat muuta ajateltavaa ja tartuin niihin ilolla.
Lopulta muutto ja joulu menivät aika kivuttomasti. Muutto oli 15.12. ja meillä oli entinen asunto käytössä vuoden loppuun, joten kaikkien tavaroiden, varaston siivouksen ja loppusiivouksen kanssa ei onneksi ollut paniikkia tai hätää. Lisäksi ihana äitini oli tapaninpäivänä auttamassa loppusiivouksen kanssa, joten saatiin sukkelaan sekin pois alta.
Mitään en ikävöi entiseltä asunnolta. Itsellä asuntoa kohtaan jäi enemmänkin ärsytyksen tunteet. Asunnossahan oli monta epäkohtaa joihin ei tehty lupauksista huolimatta mitään. Niin ja esimerkiksi riski oikosulkuun/tulipaloon, mutta vuokrananatajaa ei tämäkään hirveästi kiinnostanut. Joten onneksi pääsi pois kyseisestä murjusta vihdoinkin.
Uusi koti on ihana!
Tarvitseeko oikeastaan enempää sanoa. Jos on asunut asunnossa josta ei ole pitänyt ja odottanut vain sitä hetkeä, että pääsee muuttamaan pois, niin tietää varmasti mistä puhun. Meillä kissatkin oli melkeinpä muuttopäivän iltana jo kotonaan. Viikko tosin meni, että toinen kissoista tuli normaaliin tapaansa kainaloon nukkumaan yöksi. Rakastan olohuoneen isoja ikkunoita, jotka tuo aurinkoisena päivänä valoa (ja kertyneet pölypallot esiin). Tämä koti on valoisa, viihtyisämpi ja pystyn jopa nykyään syömään keittiössä. Laitoin omaan Instastoryyn kuvia entisestä asunnosta ja meidän oksettavan rumasta keittiöstä mikä asunnossa oli. Keittiön kaapit veivät ruokahalun ja yleensä me syötiinkin miehen kanssa olohuoneessa. Oltaisiinko 2019 syöty viisi kertaa koko vuoden aikana keittiössä. Nyt ei tarvitse ärsyyntyä kuluneista puunvärisistä, pinttyneistä keittiönkaapeista.
Kaikista huoneista en tänne vielä laita kuvia, koska keskeneräinen ei miellytä omaa silmää, joten vierashuone ja ns. harrastehuone/kirjasto, niin ja vessa jäävät vielä tästä postauksesta pois, koska kaikki tavarat eivät ole löytäneet vielä paikkaansa. Onneksi muutto on ohi ja yksi stressitekijä on vähemmän. Muutot ovat ihan sieltä ja syvältä, mutta tulipa vietyä paljon tavaraa Konttiin, heitettyä turhaa tavaraa roskiin ja karsiminen jatkuu vielä muuton jälkeenkin. Tajusin myös muuttohulinoissa, että olisin voinut jättää muumijuttujen keräämisen kokonaan ja kissapullot kerää pölyä, joten niiden aika on ohi. Kerään tästä lähtien vaan liikakiloja suklaalla ja kirjoja. Niitäkin harkitusti. Ehkä.
Vuosi 2020
Tältä vuodelta odotan terveyttä ja vakautta. Rakkautta, hyviä päätöksiä ja seesteisyyttä. En kaipaa draamaa, huonoja ihmissuhteita ja ihmisiä jotka syövät energiaa. Lupaukset eivät ole minua varten ja en tee mitään lupauksia, koskaan. Toiveita ja unelmia. Ja päätöksiä. Niitäkin harkitusti.
Haluan myös kiittää teitä rakkaat lukijat, että olette olleet mukana. Olittepa sitten tulleet mukaan myöhemmin, tänään tai olleet sieltä alkutaipaleelta asti lukijana. Blogia kirjoittelen edelleen oman intuition mukaan ja jos itsellä ei ole mitään mieltä, aihetta ja halua kirjoittaa, niin en tee sitä pakottamalla itseäni. Blogin suunta tuskin tulee muuttumaan tänäkään vuonna ja aiheet tulevat olemaan samanlaisia. Sillisalaattia. Niinkuin joku joskus heitti. Rakastan minun sillisalaatti blogiani.
Ihanaa alkanutta vuotta 2020 ja olkoon se täynnä onnellisia hetkiä, upeita kohtaamisia ja iloa.
Kommentit
Lähetä kommentti