Elämää väripaletilla

Kun ihmiset eivät voi hyvin työssään...  Kuinkahan monesti olen kirjoittanut aiheesta työpaikkakiusaaminen tai siitä, että hyvää esimiestä ei tällä alalla nähtävästi ole. Tai ainakin minä ajaudun näihin ongelma paikkoihin jossa ihmiset voivat huonosti, mutta tekevät työnsä hyvin hammasta purren ja itkua pidätellen. Mistä tämä johtuu? Kaikki vaikutti hyvältä, mutta kaikki paljastuu aikanaan! Kaikki vaikuttaa aina jokaisessa työpaikassa missä olen ollut, liian hyvältä kuitenkin ollakseen totta! Niin aina.  Oikeasti tällä alalla ei taida olla yhtään hyvää esimiestä. En tiedä onko paineet niin kovat, onko koulutus huono vai eikö vain osata johtaa?! Kaikki lähtee esimiehestä, joka osaa ratkaista ongelmia ja jolla on kykyä myös puuttua niihin, olematta reilu ja rehti vain yhtä työntekijää kohtaan. Näkee ongelmat siis laajemmin, jos sellaisia on. Valitettavasti tämä kyky on puuttunut jokaiselta esimieheltä.  Itse olen ollut todella väsynyt tilanteeseen mit...

Syksyn tuulia...  Toteutettu yhteistyössä Sisustuskuu verkkokaupan kanssa.  Syksy ei ollut lempi vuodenaikani lapsena. Sehän tiesi sitä, että koulu alkaa ja tulee pimeää. Niin ja vettä sataa. Syksy on kutenkin aikuisiällä tullut jopa siedettäväksi. Ei ole liian kuuma. Eikä kylmäkään. Se kerrospukeutuminen. Mutta miltä kevät-ja kesäihmisen terassi näyttää syksyllä? Varsinkin, kun sisustan kesäksi terassia runsaasti! Pehmusteet pois ja kynttilöiden loistetta iltoihin!  Meidän terassille tulee vettä jos on tullakseen. Samoin puiden lennättämät lehdet ja muut roskat. Silloin, kun asutaan alimmassa kerroksessa ja ainoa suojainen paikka on yläkerran naapurin parvekkeen alla, niin tietää että et voi samalla runsaudella syksyllä sisustaa, kun kesällä.  Itse rakastan kynttilöitä ja vilttejä.  Sisustuskuun torkkupeitto  on ihanan pehmeä ja lämmin. Voi kääriytyä aamukahville peiton sisään ja nauttia raikkaasta ilmasta. Torkkupeitto varmasti tulee ...

Vaikuttaako menneisyys edelleen minuun? On sanomattakin selvää, että henkinen väkivalta entisellä työpaikalla on jättänyt minuun varmasti ikuisesti arvet. Niitä ei näy päällisin puolin, mutta ne tulevat pintaan aina aika ajoin. Olen monta kertaa selittänyt itselleni, että tämä on erilainen työpaikka. Minulle on jopa sanottu, että ei tarvitse pelätä, että täällä saat samanlaista kohtelua. Miksi sitten pelkään? Vain työpaikkakiusatuksi joutunut ymmärtää minua! Olen jutellut monien kanssa tästä aiheesta. Syvällisimmät keskustelut olen käynyt kuitenkin sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat kokeneet itse kiusatuksi joutumisen aikuisiällä työpaikalla. Itsellä tämä vaikuttaa edelleen ja olen varovainen ihmisten kanssa. Vältän kaikkia konflikteja ja jättäydyn keskusteluista. Vetäydyn kuoreen. Olenhan rapu. Lisäksi uudessa työpaikassa minusta on tullut toisaalta myös avoimempi. Miten tämä on mahdollista, koska sanoin juuri äsken vetäytyväni kuoreen? Kun olen avoimesti ker...

Yhteentörmäyksiä ja miellyttämisen halua! Välillä on vaikeaa työelämässä tai missä tilanteessa tahansa tulla kaikkien kanssa toimeen. Venytät itsesi äärirajoille ja koitat miellyttää. Selität jopa itsellesi, että kaikkien kanssa on tultava toimeen, vaikka kuinka hermot menee ja toinen ihminen syö jaksamistasi. Kerron totuuden. Ei, sinun ei tarvitse tulla toimeen kaikkien kanssa. Eikä sinun tarvitse jatkuvasti miellyttää toista. Se syö ihmistä. Mutta jos on pakko? Työelämässä usein tulee näitä yhteentörmäyksiä ja pitäisi tulla kaikkien kanssa toimeen. Jos toinen ei halua joustaa ja työtehtävät kaatuu niskaasi ja puhuminenkaan ei auta, niin siinä kohtaa miellyttäminen loppuu. Henkinen ja fyysinen jaksaminen on koetuksella, jos toinen "lusmuilee" ja työtehtävät kaatuu niskaan. Epäilet jopa itseäsi, että olenko oikeasti laiska, kun en saa miljoonaa erilaista tehtävää tehtyä. Moni varmasti tunnistaa tämmöisen työkaverin tai on joskus tehnyt töitä sellaisen ihmisen kan...

Kirja jota en ehkä itse olisi ensimmäisenä valinnut hyllyyni aiheen vuoksi! Sain luettavaksi Tuomas Keskimäen esikoisromaanin Ikuisesti. Olen törmännyt aiemmin Tuomaksen runoteoksiin, jotka ovat aihealueeltaan sellaisia mikä itseänikin kiinnostaa eli kansanperinteet ja mytologia. Ikuisesti romaani kertoo kuitenkin nuorista, ensirakkaudesta ja uskosta. Jälkimmäinen aihe itselleni on sellainen joka minulle ei ole aiheena sellainen mistä nauttisin, ja saa enemmänkin vaivautumaan. Tähänkin on syynsä menneisyydestä ja entisestä parisuhteesta, mutta se on sitten toinen tarina. Yllättikö kirja minut kuitenkin? Ikuisesti...  Kirjan teemana oli siis rakkaus, usko, mielen sairaus sekä ystävyys. Teemat olivatkin kirjassa punoutuneet hyvin yhteen. Kirjassa usko oli ehkä omaan makuun hieman liikaakin esillä, mutta se oli myös taitavasti, sekä uskottavasti saatu kirjoitettua sillä tavalla, että lukukokemus ei ollut puuduttava ja vaivaannuttava sellaiselle, joka ei ehkä usko mihin...

Panikoiminen ja kiire saa minut turhautuneeksi! Vihaan turhaa panikoimista ja sitä, että luodaan kiiren tunne, vaikka sellaista ei olisi. Olen törmännyt elämäni aikana moneen tämänkaltaiseen ihmiseen, jotka luovat kiirettä ja myös paniikkia ympärille. Oikeasti sellaiset ihmiset eivät ole tehokkaita edes, vaan tekevät muka kaikkea saamatta mitään valmiiksi. Kiireen tunne saattaa myös tarttua työkavereihin ja kohta on kiire kaikilla. Introvertit painjainen. Asiakaspalveluala ei ehkä ole paras vaihtoehto hiljaisuudesta ja rauhasta nauttivalle! Mutta onneksi on viikonloput. En voisi kuvitella, että olisin viikonloppuna menossa jossain missä on hälinää ja melua ympärillä. Baarit on ehdoton ei nykyään minulle.  Asiakaspalvelualalla olen ollut siitä asti, kun valmistuin. Siinä on oma hohtonsa ja olen siinä hyvä, sanoisin jopa että se on minun vahvuuteni! Silti se on väsyttävää ja raskasta useinkin. Siihen päälle vielä työkaverit. Välillä on helppo vetäytyä omaan kuoreen...

Kun haluaisi olla aktiivisempi somessa...  Tämä oli odotettavissa. Työt alkoi ja bloggaaminen jää paljon vähemmälle, ja alan miettimään onko tässä mitään järkeä enää blogia kirjoittaa. Kun en halua olla mikään "viikonloppu bloggaaja." Huono omatunto ja väsymys! Olen ollut todella väsynyt tämän kolme viikkoa. Lisäksi olen aina ollut ankara itseäni kohtaan ja vaadin todella paljon itseltäni. Haluaisin tehdä kaikkea! Ja mielellään nyt ja heti. Väsyneenä ei myöskään jaksa kirjoittaa. Aiheet ovat kadoksissa ja soimaan itseäni. Lisäksi mietin, että jos en ole aktiivisempi, niin lukijat kaikkoaa. Mietin, että jos jättäisin bloggaamisen. Olisin vain Instagrammaaja. Mutta mihin kirjoittaisin ajatuksia? Olisiko päiväkirja hyvä? Huono omatunto vaikuttaa myös uneen. Ennen nukkumaan menoa mietin, että no niin samperin laiskimus, kun et tänäänkään jaksanut kirjoittaa mitään. Tosin olen aina ollut huono nukkuja, mutta nyt tämäkin jo vaikuttaa. Raskas työ vaatii verons...