Elämää väripaletilla

Vaikuttaako menneisyys edelleen minuun? On sanomattakin selvää, että henkinen väkivalta entisellä työpaikalla on jättänyt minuun varmasti ikuisesti arvet. Niitä ei näy päällisin puolin, mutta ne tulevat pintaan aina aika ajoin. Olen monta kertaa selittänyt itselleni, että tämä on erilainen työpaikka. Minulle on jopa sanottu, että ei tarvitse pelätä, että täällä saat samanlaista kohtelua. Miksi sitten pelkään? Vain työpaikkakiusatuksi joutunut ymmärtää minua! Olen jutellut monien kanssa tästä aiheesta. Syvällisimmät keskustelut olen käynyt kuitenkin sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat kokeneet itse kiusatuksi joutumisen aikuisiällä työpaikalla. Itsellä tämä vaikuttaa edelleen ja olen varovainen ihmisten kanssa. Vältän kaikkia konflikteja ja jättäydyn keskusteluista. Vetäydyn kuoreen. Olenhan rapu. Lisäksi uudessa työpaikassa minusta on tullut toisaalta myös avoimempi. Miten tämä on mahdollista, koska sanoin juuri äsken vetäytyväni kuoreen? Kun olen avoimesti ker

Yhteentörmäyksiä ja miellyttämisen halua! Välillä on vaikeaa työelämässä tai missä tilanteessa tahansa tulla kaikkien kanssa toimeen. Venytät itsesi äärirajoille ja koitat miellyttää. Selität jopa itsellesi, että kaikkien kanssa on tultava toimeen, vaikka kuinka hermot menee ja toinen ihminen syö jaksamistasi. Kerron totuuden. Ei, sinun ei tarvitse tulla toimeen kaikkien kanssa. Eikä sinun tarvitse jatkuvasti miellyttää toista. Se syö ihmistä. Mutta jos on pakko? Työelämässä usein tulee näitä yhteentörmäyksiä ja pitäisi tulla kaikkien kanssa toimeen. Jos toinen ei halua joustaa ja työtehtävät kaatuu niskaasi ja puhuminenkaan ei auta, niin siinä kohtaa miellyttäminen loppuu. Henkinen ja fyysinen jaksaminen on koetuksella, jos toinen "lusmuilee" ja työtehtävät kaatuu niskaan. Epäilet jopa itseäsi, että olenko oikeasti laiska, kun en saa miljoonaa erilaista tehtävää tehtyä. Moni varmasti tunnistaa tämmöisen työkaverin tai on joskus tehnyt töitä sellaisen ihmisen kan

Kirja jota en ehkä itse olisi ensimmäisenä valinnut hyllyyni aiheen vuoksi! Sain luettavaksi Tuomas Keskimäen esikoisromaanin Ikuisesti. Olen törmännyt aiemmin Tuomaksen runoteoksiin, jotka ovat aihealueeltaan sellaisia mikä itseänikin kiinnostaa eli kansanperinteet ja mytologia. Ikuisesti romaani kertoo kuitenkin nuorista, ensirakkaudesta ja uskosta. Jälkimmäinen aihe itselleni on sellainen joka minulle ei ole aiheena sellainen mistä nauttisin, ja saa enemmänkin vaivautumaan. Tähänkin on syynsä menneisyydestä ja entisestä parisuhteesta, mutta se on sitten toinen tarina. Yllättikö kirja minut kuitenkin? Ikuisesti...  Kirjan teemana oli siis rakkaus, usko, mielen sairaus sekä ystävyys. Teemat olivatkin kirjassa punoutuneet hyvin yhteen. Kirjassa usko oli ehkä omaan makuun hieman liikaakin esillä, mutta se oli myös taitavasti, sekä uskottavasti saatu kirjoitettua sillä tavalla, että lukukokemus ei ollut puuduttava ja vaivaannuttava sellaiselle, joka ei ehkä usko mihinkään

Panikoiminen ja kiire saa minut turhautuneeksi! Vihaan turhaa panikoimista ja sitä, että luodaan kiiren tunne, vaikka sellaista ei olisi. Olen törmännyt elämäni aikana moneen tämänkaltaiseen ihmiseen, jotka luovat kiirettä ja myös paniikkia ympärille. Oikeasti sellaiset ihmiset eivät ole tehokkaita edes, vaan tekevät muka kaikkea saamatta mitään valmiiksi. Kiireen tunne saattaa myös tarttua työkavereihin ja kohta on kiire kaikilla. Introvertit painjainen. Asiakaspalveluala ei ehkä ole paras vaihtoehto hiljaisuudesta ja rauhasta nauttivalle! Mutta onneksi on viikonloput. En voisi kuvitella, että olisin viikonloppuna menossa jossain missä on hälinää ja melua ympärillä. Baarit on ehdoton ei nykyään minulle.  Asiakaspalvelualalla olen ollut siitä asti, kun valmistuin. Siinä on oma hohtonsa ja olen siinä hyvä, sanoisin jopa että se on minun vahvuuteni! Silti se on väsyttävää ja raskasta useinkin. Siihen päälle vielä työkaverit. Välillä on helppo vetäytyä omaan kuoreen ja

Kun haluaisi olla aktiivisempi somessa...  Tämä oli odotettavissa. Työt alkoi ja bloggaaminen jää paljon vähemmälle, ja alan miettimään onko tässä mitään järkeä enää blogia kirjoittaa. Kun en halua olla mikään "viikonloppu bloggaaja." Huono omatunto ja väsymys! Olen ollut todella väsynyt tämän kolme viikkoa. Lisäksi olen aina ollut ankara itseäni kohtaan ja vaadin todella paljon itseltäni. Haluaisin tehdä kaikkea! Ja mielellään nyt ja heti. Väsyneenä ei myöskään jaksa kirjoittaa. Aiheet ovat kadoksissa ja soimaan itseäni. Lisäksi mietin, että jos en ole aktiivisempi, niin lukijat kaikkoaa. Mietin, että jos jättäisin bloggaamisen. Olisin vain Instagrammaaja. Mutta mihin kirjoittaisin ajatuksia? Olisiko päiväkirja hyvä? Huono omatunto vaikuttaa myös uneen. Ennen nukkumaan menoa mietin, että no niin samperin laiskimus, kun et tänäänkään jaksanut kirjoittaa mitään. Tosin olen aina ollut huono nukkuja, mutta nyt tämäkin jo vaikuttaa. Raskas työ vaatii verons

Birthday Edition! Vihdoin! Sain odotella tämän kuun boksia taas. Postimies toi kuitenkin kotiin asti tämän, joten ei harmita niin hirveästi, vaikka boksia joutui odottelemaan. Tämän kuun boksi on synttäriboksi. Boksi on ilmestynyt 4 vuotta ja on siis aika juhlia. Oliko sisältö sitten juhlimisen arvoinen? Philip Kingsley Elasticizer Vaikuttaapas tutulta tuotteelta. Kenties oli viime vuoden joulukalenterissa? Tuote antaa hiuksille kiiltoa ja volumia. Lisäksi se pehmentää ja antaa hiuksille sen luonnollista elastaanisuutta. Käytetään ennen shampoota. Voi käyttää naamion tapaan tai  2-3 minuutin hoitona.  En muista yhtään millainen tuote oli,mutta jos ei ole huonoa sanottavaa ja sellaisen yleensä muistan, niin tuote on varmasti ajanut asiansa. Tuote tuli boksissa 40ml koossa.  Hinta: 18,45€/75ml Omorovicza Ultramoor Mud Mask Ehdottomasti yksi suosikki brändejä! Omoroviczan tuotteet ovat ihania. Tämä kirkastava ja Anti-ageing-koostumuksen omaava naamio puhdistaa s

Kun asiakas on aina oikeassa! Olen monta kertaa todennut, että maanantait on minun päiviä. Olen parhaimmillani ja saan eniten aikaiseksi silloin töissä ja kotona. Uusi viikko ja niin edelleen. Tänään oli sama fiilis ja olenkin saanut paljon aikaiseksi. Kuitenkin harmaa pilvi on kulkenut mukana erään asiakkaan takia.  Miksi asiakkaan pitäisi olla aina oikeassa, jos kyseessä on henkilökohtainen loukkaus? Tänään sain kuulla olevani idiootti ja laiska. Lisäksi samaan syssyyyn tuhahdeltiin, että kaikenlaisia ne töihin ottaa ja katsottiin päästä varpaisiin. En tiedä tarkoittiko asiakas tällä minun pituuttani, koska olenhan lyhyt. 147cm,mutta teen töitä ihan samalla tavalla, kun minusta pidemmät ihmiset. Muutenkin tuo idiootiksi haukkuminen on todella ala-arvoista ja, kun en voinut asialle mitään, koska minusta ei ollut kiinni tämä juttu mistä asiakas vaahtosi. Silti sain haukut, vaikka pahoittelin. Pitääkö tämmöistä oikeasti asiakaspalvelijan kuunnella ja niellä kaikki mit