Siirry pääsisältöön

Minä introvertti!

Se loistava kuuntelija...

Katsoin viime viikolla kolmannen kerran Avicii True Stories dokkarin. Siinä Tim kertoo miten hän on introvertti. Totesin aiemmin saman kihlatulleni, parhaalle ystävälleni ja pikkusiskolleni. Olen introvertti. Testin mukaan jopa 85 prosenttia introvertti. Tiesin sen kyllä jo ilman tekstiäkin.

Olen saanut kehuja, että olen hyvä kuuntelija. Välillä ihan väsymykseen asti kuuntelen toisten murheita ja unohdan itseni, ja murehdin ne toisten murheet omien lisäksi. Puhelimessa puhuminen ei myöskään ole minun juttuni aina. Kaikki hommat voisi mieluiten hoitaa tekstiviestillä tai sähköpostilla. Edellisessä työssä olin naimisissa puhelimen kanssa ja selvittelin muiden ongelmia ja otin tilauksia vastaan puhelimitse. Olisi ollut muitakin töitä hirveä kasa, mutta siihen puhelimeen oli pakko vastata. Puhun kyllä mielelläni ystävän kanssa puhelimessa tai perheenjäsenen. 

"Sä oot epäsosiaalinen!" 

Enhän ole. Mielummin juttelen parin ihmisen kanssa tai kaksistaan, kun isossa ryhmässä. Olisin mielummin myös työssä, jossa saisin tehdä omassa rauhassa työni ilman työkavereita. Mutta aina tämä ei ole mahdollista ja pystyn sopeutumaan tilanteeseen. Lisäksi olen koko elämäni tehnyt työni ns. ryhmässä, joten ongelmahan se ei ole. Olen myös sosiaalinen tapaus loppujen lopuksi työelämässä ja se, joka etsii ratkaisuja ja näkee pienetkin yksityiskohdat. Ja pärjäänpäs myös hyvin paineessa työskennellessä! 

Luulenpa, että moni entinen työkaveri ei edes osaisi arvata, että olen introvertti. Olen ollut sen verran sosiaalinen aina työelämässä. 

Syvälliset keskustelut ovat elämän suola. Miten raskasta on puhua sellaisten ihmisten kanssa, jotka puhuvat taukoamatta itsestään. Ilmankos olen hyvä kuuntelija. 

Jos en halua juhliin, niin jätän menemättä. Menen mielummin tilaisuuksiin jossa tunnen ihmisiä. Jos en tunne, niin jätän väliin. Baarissa juokseminen ei ole lainkaan minun juttuni ja mielummin vietän koti-iltaa. Elokuvissa käyn mielelläni tai keilaamassa. 

Mutta olen myös ekstrovertti! 

Kukaan meistä ei varmasti täysin ole introvertti tai ekstrovertti. Minussakin on ekstrovertin piirteitä. Ainakin se 15%! Puhun välillä ennen kuin ajattelen. Välillä riehaannun myös puhumaan ja huumori menee yli ymmärryksen. 

En siltikään tule koskaan muuttumaan introvertistä ekstrovertiksi. Tämä on osa minuutta. 

Oletko sinä introvertti ja nautit hiljaisuudesta ja omasta rauhasta? Haluat keskittyä yhteen asiaan kerralla? Vai oletko mielummin keskipisteenä? Rakastat ryhmässä olemista ja puhut ennen kuin ajattelet? Olet verbaalinen? Vai putoatko väliin ja olet molempia? 

Kommentit

  1. Kirjoitat ihan niin kuin minä voisin kirjoittaa itsestäni.

    Miten sinä koet sen "hyvän kuuntelijuuden"? Itse väitän, että se on sekä siunaus että kirous. Joskus tulee....apulantaa joka tuutista niin paljon, että se muodostuu kuormitukseksi. Etenkin kun omakaan olo ja elo ei aina ole ihan aurinkoisimmissa kantimissa. Ja usein tuo on vähän yksisuuntaista. Kaveri ei muista olla korvana....


    Jukka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen hyvä kuuntelija ja osaan olla myötätuntoinen, mutta itse koen välillä myös todella kuormittavaksi sen kun kaikki avautuu minulle ja koitan antaa parhaani mukaan neuvoja. Sitten nämä avautujat ei muista kysyä, että hei mitäs minulle kuuluu. Ja ei itse viitsi sitten edes avautua, kun ei kysytä kuulumisia. Välillä jätän puheluun vastaamatta, kun tiedän, että tämä soittaja puhuu vaan itsestään ja murheistaan. Kuulostaa varmasti kamalalta. Mutta on välillä raskasta kantaa ja kuunnella muiden murheita, kun ihmiset tietää että olen hyvä kuuntelemaan Ja antamaan neuvoja.

      Poista
  2. Aiheesta kiinnostuneille introversiosta löytyy lisää tietoa osoitteesta www.introvertit.net. Siellä on myös introverttitesti, jos itsetuntemuksen lisääminen kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä. Kävinkin tekemässä aiemmin testin. 😊

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Välillä tekee mieli luovuttaa...

Ja olen jo luovuttanutkin. Varma työpaikka muuttukin ei varmaksi ja en saanut paikkaa. Tunne oli ja on edelleen musertava. Miksi en kelvannutkaan? Sain soiton, että olikin vahvempi ehdokas, joka sai paikan. Tottakai hyvä, että joku sai työpaikan, mutta tämä käy todella itsetunnon päälle. Olen ollut samalla alalla koko elämäni ja tehnyt monipuolisesti kaikkea tällä alalla. Vastuullisia päällikön tehtäviä myöten. Olenko tehnyt liikaa kaikkea ja olenko vain liian osaava? Vaikuttaako edellinen työpaikka näin paljon? Olenko vain huono? Onko palkkatoiveeni liian kova? Vaikuttaako minun ulkonäkö ja pituus? Se, että olen julkisten varassa ja ajokorttia en aio ajaa työpaikan takia!? Kysymyksiä on paljon.  Olen luovuttaja! Luovutin jo unelma ammatin suhteen ja minusta ei tule floristia. Olen luovuttaja. Kyllä. Sanon sen ääneen. Työttömyys on nujertanut minut. Se on syönyt minut pala palalta. Haluan saada töitä. Kyllä. Olen myös henkilöstövuokrausfirmojen listoilla.
Ehkä en ole siis hyvä. Työkkär…

Mun ulkonäkö ei kuulu sulle!

Kun hiusten leikkaaminen sai tunteet kuohumaan! Jep. Aika hyökkäävä ja ehkä herätteleväkin otsikko. Laitoin viikonloppuna kuvan Instastoryn puolelle siitä miten aion leikkauttaa takaisin lyhyen hiusmallin hiuksiini. En kysynyt neuvoja millaiseksi hiukset pitäisi leikata tai, että miltä ne tulevat seuraajien mielestä näyttämään. Kuva, jossa oli teksti: "Näistä pitkistä näihin lyhyisiin toivottavasti seuraavalla Iisalmen reissulla." Iisalmessa on siis kampaaja jolla olen käynyt ylä-asteikäisestä asti ja kukaan ei tunne minun hiusten tarinaa niin hyvin, kun hän! Paitsi ehkä itse.

Tuo kuvan laittaminen sai kuitenkin Instagramissa postilaatikon räjähtämään. Osaa jopa harmitti miten laitan "hukkaan" pitkät hiukset. Sain myös kommentteja miten näytän lihavalta lyhyessä hiusmallissa. Lisäksi toivottiin, että leikkaan vähän vain hiuksia, leikkaan polkan, pidemmän polkan tai annan vaan hiusten kasvaa. Erään mielestä menetän naisellisuuteni, kun leikkaan lyhyeksi. Anteeksi mi…