Uusi vuosi, uusi minä

2018 on ollut muutosten vuosi!

Vuosi on mennyt nopeasti. Päätin jo heti alku vuodesta, että en anna "turhien" ihmissuhteiden viedä energiaa, ja haluan viettää aikaa ihmisten kanssa jotka antavat myös minulle iloa elämään enemmän, kun vievät sitä. Elämästä onkin niinsanotusti saanut lähteä tänäkin vuonna ihmisiä, jotka eivät ole aiheuttaneet muuta, kun ärsyyntymistä ja eivät anna minulle muuta, kun päänsäryn. Tästä kirjoitinkin tämän postauksen joulukuussa ja aiemmin tänä vuonna Mitä minulle merkitsee ystävyys?

Elämän uusiksi laittaminen on ollut puhdistavaa... 

Kun vanhoista asioista luopuu ja ei anna toisten mielipiteiden vaikuttaa, niin elämä on alkanut taas tuntumaan erilaiselta. Toisia ei kannata miellyttää miellyttämisen halusta. Se vie aina itseltä jotain. Jos vanhaan jää ja antaa vanhojen tapojen myös hallita itseään, niin se syö pikku hiljaa ihmisistä. Toisaalta siihen myös turtuu ja tottuu.

Tänä vuonna en ole antanut kateellisten ihmisten mielipiteiden vaikuttaa minuun ja olen tehnyt elämässä päätöksiä, jotka ovat tuntuneet hyvältä. Totesin myös, että en halua olla kiinni jossain tietyssä "firmassa" työelämässä ja haluan olla vapaa päättämään siitä mitä teen. Ja millaisessa työympäristössä. Minulla on omat langat käsissäni ja teen sen osalta päätöksiä, jotka tuntuvat sillä hetkellä hyvältä. Aina tämä ei ole ollut itselle mitenkään helppoa. On ollut helppoa palata samaan. Uudet kuviot työelämässä onkin tänä vuonna ollut suurin ja merkittävin harppaus minulle. Oikeastaan seitsemän vuotta entisessä firmassa tuntuu itseltä tänä päivänä entiseltä elämältä ja ehkä myös jollain tavoin turhalta elämän haaskaukselta.

Tein myös päätöksen asian suhteen, joka ahdisti itseäni valtavasti. Erosin kirkosta. Ehkä tämä oli myös yksi syy siihen miksi en osannut rentoutua ja kirjoitin siitä toukokuussa.

Tänä vuonna tuli myös kuluneeksi vuosi siitä, kun aloitin blogin kirjoittamisen. Maaliskuussa ensi vuonna on juhlitaan 2-vuotiasta Elämää Väripaletilla blogia. Olen nostanut aiheita mistä ei uskalleta puhua. Yksi lempiaiheeni kautta aikojen on kuolema josta kirjoitin huhtikuussa. Aiheena kuolema on itselle ollut luonnollinen ja luen paljon myös tästä kertovaa kirjallisuutta. Kaikki eivät pidä aiheesta, mutta kaikesta ei tarvitse pitää.

Tänä vuonna suurimman huomion kirjoituksistani sai kuitenkin postaukseni Minä introvertti. Tämän jälkeen näin monen muunkin bloggaaja kirjoituksia samasta aiheesta ja olin yllättynyt, että onko meitä introverttejä näin paljon! Introvertit jäävät helposti ekstroverttien varjoon. Tästä voisin kirjoittaa uudenkin postauksen. 

Elämässä on ollut myös alamäkeä tai liian suuria mäkiä... 

Työttömänä ollessa petyin tänä vuonna MONTA kertaa. Olen ehkä hieman edelleen pettynyt siihen, kun en saanut oppisopimuspaikkaa. Tietokoneella kummittelee edelleen oppisopimuspaikan hakemuksia liuta ja en ole saanut näitä roskakoriin. Luovutin unelmani suhteen. Koin, että en enää jaksa nähdä vaivaa sen eteen. Olin käyttänyt tunteja, päiviä, kuukausia ja jopa koko vuoden siihen, että saisin paikan. Minusta ei tule floristia. Ei tässä elämässä. 

Pettymykset kuuluvat elämään ja tämä on ollut tämän vuoden suurin pettymys. 

Yhteistyöt jotka antoivat molemminpuolista iloa! 

Suomalaiset pienyritykset ovat itsellä lähellä sydäntä. Monen sellaisen yrityksen kanssa tein tänä vuonna yhteistyötä ja oli suuri kunnia ja ilo päästä toteuttamaan näitä. Suomalaiset yritykset ja tarinat niiden takana pitää saada näkyviin. 

Kiitos siis sinulle ihana yhteistyökumppani, rakas lukijani tai Instagram seuraajani, Elämää Väripaletilla Facebook sivullani seuraava tai satunnainen lukija tästä upeasta 2018 vuodesta, jonka olen saanut teidän kanssa kulkea. Tehdään vuodesta 2019 ilon, onnen ja kauneuden vuosi. Toivottavasti olet myös mukana ensi vuonna kanssani! 

Tämän postauksen myötä toivotan sinulle kaunista ja onnellista uutta vuotta 2019!